Mies ja Raamatun Jeesus
Hän on kieltämättä erikoinen kuningas, koska hän kuolee ristillä alaistensa puolesta. Jatka lukemista
Kirjoittaja: helivoipio
Raamattu etiikan lähteeksi
18.10.2001 Suomen kirkkokansaa on viime viikkoina opastettu erikoiseen suuntaan. Johtavan kirkollisen Kotimaa-lehden pääkirjoituksissa (28.9. ja 12.10.) on annettu ymmärtää, että luterilaisten kristittyjen ei tulisi eettisissä ratkaisuissaan nojata Raamattuun vaan luonnolliseen ymmärrykseensä. Tästä seuraa päätoimittaja Jaakko Eleniuksen mukaan esimerkiksi se, että ”suurempaa moraalista valoa ja viisautta” kuin Suomen eduskunnan äänestystulos ei vaikkapa ajankohtaisessa homokysymyksessä löydy mistään. […] Jatka lukemista
Toivomme on Jumalassa
3.1.2002 ”Evankelioimis- ja lähetystyö on huomattavasti helpompaa, jos muistat, että Jumala on olemassa.” Kristityn psykologin pilke silmäkulmassa nuorelle evankelistalle antama neuvo sopii iskulauseeksi myös vuodelle 2002. Jumala on olemassa, ja hänellä on omat suunnitelmansa tälle vuodelle. Niin kansojen vaiheet kuin yksilön polkukin ovat viime kädessä hänen hallinnassaan. ”Ihminen suunnittelee tiensä, mutta Herra ohjaa hänen askelensa.” […] Jatka lukemista
Kuka meidät herättäisi?
10.1.2002 Mitä on tapahtunut synnintunnolle ja armon ikävälle kansamme keskuudessa? Missä ovat kaikki nykyajan herätyssaarnaajat nyt kun heitä kipeästi tarvittaisiin? Liian monen mitäänsanomattoman saarnan jälkeen tulee ikävä vanhoja saarnaajia. Vaikka löytäisimmekin jotain huomautettavaa heidän teologiastaan – kenenpä teologiasta sitä ei löytyisi – yhdessä asiassa jäämme heistä kauas jälkeen. Minne on tämän päivän saarnoista kadonnut ymmärrys […] Jatka lukemista
Pahuuden juuret ovat syvällä
17.1.2002 ”Entä sitten, jos osoittautuu, että kyseessä ovat aivan normaalit nuoret?” Uutistenlukijan nuorten tekemiä raakoja väkivallantekoja koskeva kysymys asiantuntijalle vaikutti vilpittömän hämmentyneeltä. Suomen Akatemian tutkijaprofessori Mika Ojakangas pohti pahuuden olemusta vuoden alun Vieraskynä-palstalla Helsingin Sanomissa (2.1.2002): ”Pahuuteen ei suhtauduta pahuutena, vaan aina oireena, johon haetaan syytä yksilön perimästä tai hänen lähiympäristöstään. Kyse voi olla esimerkiksi […] Jatka lukemista
Kutsumuksen kantava voima
24.1.2002 Lähetystyöhön ei lähdetä vain nuorena, jolloin saattaa vielä olla, että elämänkatsomusta vaivaa tietty idealistisuus. Lähetystyöhön lähdetään myös vanhempana, jolloin elämänkokemusta ja erilaista tietoa ja taitoa on kertynyt huomattavasti enemmän. Yksi esimerkki tästä on tämän lehden keskiaukeamalla. Jumalan palveleminen omassa kutsumuksessa voi nousta kiitollisuudesta ja ilosta, ja se kestää elämän loppuun asti. Kutsumustietoisuus ei toki […] Jatka lukemista
Uskoa pitää puolustaa
31.1.2002 ”Kirkko, joka ei enää ole varma asiastaan, voi vain tuhoutua”. Saksalaisteologi Wolfhart Pannenbergin varoitus on syytä ottaa vakavasti. Kun kristityt lakkaavat olemasta varmoja siitä, minkä tietävät todeksi, he lakkaavat myös julistamasta ja puolustamasta uskoaan. Sen jälkeen heidän julistuksensa on vain ympäröivän kulttuurin arvojen toistamista, kenties hieman pehmeämmässä muodossa. Silloin joudutaan kuitenkin Pannenbergin esittämien kovien […] Jatka lukemista
Kyllä avioliitolle on ei avoliitolle
7.2.2002 Yksi kristillisen julistuksen tehtävistä on jatkuvasti muistuttaa itsestäänselvyyksistä, jotka pyrkivät unohtumaan kristikansan keskuudessa. Esimerkki tästä on pysyvän avioliiton puolustaminen. Myös kristittyjen keskuudessa yleistynyt käytäntö muuttaa yhteen asumaan jo ennen, tai kokonaan ilman, avioliiton solmimista on kristilliseltä kannalta väärin. Raamatun valossa avoliitto ei ole mikään liitto ollenkaan, se on pelkkä suhde. Avoliitto on kristilliseltä kannalta […] Jatka lukemista
Uskontojen eroista on puhuttava
Aito uskonnollinen vuoropuhelu merkitsee sitä, että suostutaan näkemään sekä ne uskomukset, jotka yhdistävät eri uskontoja, että myös uskontojen ratkaiseva erilaisuus. Jatka lukemista
Emme ole fundamentalisteja
25.10.2001 Viimeaikaisessa julkisessa keskustelussa on useasti sanottu, että jokaisessa uskonnossa on omat vaaralliset fundamentalistinsa. Sanalle fundamentalismi on tässä yhteydessä käynyt niin kuin sanoille usein käy. Se on kadottanut kaiken yhteyden alkuperäiseen merkitykseensä. Nykyään sanaa fundamentalisti käytetään nimityksenä kaikenlaisista uskonnollisista ääriryhmistä. Siihen liittyy usein ajatus ihmisestä, joka lukee omia pyhinä pitämiään kirjoituksia hyvin kirjaimellisesti ja pyrkii […] Jatka lukemista