10.6.2010
Helsingin piispaksi on valittu ensi kertaa nainen, Irja Askola, joka ensi töikseen kannatti samaa sukupuolta olevien liittojen siunaamista kirkossa. Aiemmin hän on kyseenalaistanut muun muassa neitseestäsyntymisen. Hän on siis selvästi eri linjoilla kuin Jeesus, apostolit ja koko Raamattu sekä kristikunnan katkeamaton tulkintatraditio meidän päiviimme saakka. Tällaista henkilöä ei kukaan Raamatun arvovaltaan uskon asioissa sitoutuva mitenkään voi pitää hengellisessä ja raamatullisessa mielessä todellisena kristittynä paimenena.
Homokysymyksessä Askolan kanssa samoilla linjoilla ovat julkisuudessa olleet myös piispat Heikka, Vikström, Mäkinen ja Riekkinen. Ainakin kaksi viimeksi mainittua ovat kyseenalaistaneet myös neitseestäsyntymisen. Nämä eivät ole vain pieniä sivuasioita, joista voi kristittynä olla mitä mieltä haluaa. Ne koskettavat laajasti kristillistä oppia.
Mitä kristityn, joka haluaa edelleen olla kirkon jäsenenä, pitäisi tehdä, kun kirkon ylin johto luopuu Raamatusta ja kristillisestä uskosta?
Ensiksi on muistettava, että me ihmiset emme jakaudu vain kahteen joukkoon: uskovat eli kristityt kirkossa ja ei-uskovat eli ei-kristillinen maailma sen ulkopuolella. Raamatun mukaan myös kirkon ja seurakuntien sisällä vaikuttaa uskoa vääristäviä ja harhaoppeja levittäviä, omassa elämässään uskosta luopuneita valhepaimenia ja kristittyjä. Jokaisen kristityn elämässä on syntiä, heikkoutta ja harhaa. Kuitenkin Uuden testamentin mukaan on myös niitä, jotka levittävät seurakunnassa tietoisesti harhaoppeja ja moraalittomuutta. Näistä henkilöistä ja heidän opeistaan Uusi testamentti kehottaa meitä voimakkaasti sanoutumaan irti ja pysymään erossa (esim. Room. 16:17; 2. Tess. 3:6, Tit. 3:10; 2. Joh. 1:9,10 jne.) Erossa pysyminen koskee tietenkin vain hengellistä, kristillistä elämää ja toimintaa, ei normaalia yhteiskunnallista elämää.
Kirkossamme koetellaan nyt kaikkia niitä kristittyjä, jotka haluavat uskossaan sitoutua Raamattuun. Enää ei riitä pelkkä erimielisyyden julistaminen. Nyt on myös käytännön ratkaisuilla osoitettava, ettemme hyväksy emmekä toivota tervetulleiksi ilmiselviä harhaoppeja ja harhaopettajia hengellisissä tilaisuuksissa. Tämä ei tarkoita mitään synnittömiin, puhtaisiin seurakuntiin pyrkimistä, ainoastaan normaalia vastuullista kristillistä huolehtimista omasta ja muiden hengellisestä hyvinvoinnista.
Kaikessa on tietenkin toimittava ystävällisesti ja kunnioittavasti – riippumatta siitä, miten ankarasti kirkon valtakoneisto Raamattuun pitäytyviä uskovia vastaan käyttäytyy. Uskosta luopuneet johtajat asettavat jokaisen kristityn ja herätysliikkeen ratkaisun paikalle. Olemmeko edelleen kaikessa heikkoudessamme Raamatun puolella, vai siirrymmekö rahan, vallan, aseman tai jonkin muun takia Raamatusta luopuneiden kirkon johtajien puolelle?
Yksi surullinen mutta väistämätön käytännön ratkaisu kirkon nykyisessä hengellisessä tilanteessa on lakata kokonaan käyttämästä harhaopettajien hengellisiä palveluja. Tämä on myös kirkkolain jokaiselle kristitylle suoma mahdollisuus. (Kirkkojärjestys, 24 §) Hoitaakseen omaa ja lastensa hengellistä elämää vastuullisesti kristittyjen on hakeuduttava kirkossa Raamattuun pitäytyvien paimenten opetuksen ja toiminnan piiriin.