3.6.2010
Pääministeri Matti Vanhasen kehotus lopettaa rahan antaminen kerjäläisille on herättänyt aiheellisen hälyn. Tyly kehotus voidaan perustella vain, jos ollaan varmoja, että rikollisryhmät käyttävät kerjäläisiä hyväkseen tai että kerjäläiset kuuluvat itse rikollisryhmiin. Itse ongelmaan täytyy ehdottomasti puuttua laajemmin kuin vain kieltämällä kerjääminen. Ei riitä, että ongelma työnnetään Suomen rajojen ulkopuolelle. Se on käsiteltävä Euroopan unionissa.
Esimerkiksi Romaniassa on arviolta yli kaksi miljoonaa romania. He asuvat enimmäkseen omissa kylissään erillään valtaväestöstä, jota on yli 22 miljoonaa. Romanien olot vaihtelevat suuresti, mutta koulutukseen, työn saantiin, rikollisuuteen ja kulttuurieroihin liittyvä ongelmavyyhti on valtava. Vaikka siihen tartuttaisiin välittömästi ja määrätietoisesti, kestäisi varmasti yhden tai kahden sukupolven ajan, ennen kuin romaniväestön syrjäytyminen olisi vähentynyt edes sen verran kuin Suomessa. Täälläkin nykyiseen tilanteeseen on päästy kovalla työllä ja asennemuokkauksella.
Asiaa vaikeuttaa se, että siihen sekaantuu järjestäytynyt rikollisuus. Hiljattain television esittämä karu raportti näytti, miten rikolliset pakottivat Romaniasta tuotuja romanilapsia esimerkiksi Italiassa kerjäämään ja varastamaan pitäen heitä orjuutta vastaavissa oloissa. Mafiatyyppistä rikollisuutta on todella vaikea kitkeä pois, kun se kerran on päässyt pesiytymään johonkin, kuten esimerkiksi viime aikoina Italiassa. Siksi kaikenlaista lahjontaa vastaan tulee taistella heti, kun se on vielä alullaan.
Romanikerjäläisten oikeuksien toteutumiseksi tulisi laatia EU-tasoinen ohjelma, joka pyrkii määrätietoisesti ratkaisemaan ongelman syyt, kuten asenteet, työttömyyden ja koulutuksen puutteen, jollakin realistisella aikavälillä. Kyse on siitä, löytyykö siihen poliittista tahtoa.
Asenneongelman syvyydestä kertoo nuoren kristityn romanialaisrehtorin kokemus. Hän johti pienehkössä kylässä koulua, jossa kävi vain romanialaisia lapsia. Koska EU-peräisen lainsäädännön mukaan keitään lapsia ei saisi syrjiä koulunkäynnissä, hän päätti ottaa kouluun myös kolme romanilasta. Seurauksena oli, että valtaväestön lasten vanhemmat uhkasivat ottaa nämä pois koulusta, ellei hän erottaisi romanilapsia. Rehtori pelkäsi jopa oman turvallisuutensa puolesta.
Kun asenneongelmia esiintyy epäilemättä myös romanien joukossa, voi ymmärtää, että Helsingin kaduilla polvillaan kerjäävät lähimmäisemme muistuttavat meitä todella jättimäisestä ongelmavyyhdistä heidän kotiseuduillaan ja koko Euroopassa.
Romanien keskuudessa Romaniassa on monta vuotta jatkunut hengellinen herääminen. Sen seurauksena monet ovat saaneet elämälleen uuden suunnan ja motivaation. Romaniassa toimii myös useita kristillisiä järjestöjä – muutama Suomestakin käsin – jotka tekevät eri tavoin avustustyötä romanien parissa. Matka on pitkä, mutta toivoa on.