7.5.2009

Jotkut ensimmäisten kristittyjen joukossa väheksyivät äitiyttä, lasten synnyttämistä, perhe-elämää, työntekoa ja arkista puurtamista. Oikea hengellisyys nähtiin ruumiillisesta elämästä ja arjesta erillisenä, mystisinä kokemuksina ja salaisena tietona. Useat Uuden testamentin kirjoittajat arvostelevat tämäntapaisia näkemyksiä ankarasti. Heidän mukaansa todellista, aitoa hengellisyyttä on muun muassa palvella toisia arjessa, huolehtia niistä, joista muut eivät huolehdi, kasvattaa lapsia, ottaa äitiys ja isyys todesta ja hoitaa työnsä hyvin.

Äitienpäivänä on hyvä muistaa ja korostaa näitä arvoja uudelleen. Äidin ja tietysti myös isän arkiset askareet: pyykinpesu, ruoanlaitto, siivoaminen, auttaminen ja huolehtiminen, voivat joskus tuntua hyvin epähengellisiltä. Mutta jos niitä ei kukaan hoida, niiden todellinen arvo paljastuu pian.

On turha haikailla Jumalalta suurta elämäntehtävää, jos on laiminlyönyt sen suuren elämäntehtävän, joka istuu metrin päässä toisella puolella pöytää. Elämämme hengellisyys ilmenee myös siinä, miten hoidamme lapsiamme ja miten suhtaudumme puolisoomme. Jos lyömme laimin kodin perusarvot, lastenhoidon ja aviosuhteen, se kostautuu monella raskaalla tavalla. Tämän ovat tutkimuksetkin osoittaneet. Vaikka jotkut aikanamme halveksivatkin äitiyttä, isyyttä ja perhettä, vastaansanomaton tosiasia on, että äidin ja isän lapsiinsa satsaama aika on hyvin sijoitettua ja Jumalan mielen mukaista ajan ja energian käyttöä.

Äidin ei tarvitse todistaa uskoaan pitkillä rukouksilla, voimakkailla hengellisillä kokemuksilla tai syvällisellä teologisella tiedolla, vaikka ne olisivatkin sinänsä hyviä. Riittää, että koettaa olla hyvä äiti.

Siihen taas ei tarvita täydellisyyttä. Tavallinen sydämellinen rakkaus, terve järki ja palvelualttius riittävät. Kristillinen ilosanoma kaikille äideille ja isille on, että Kristuksen ristinkuoleman tähden saa uskoa kaikki syntinsä ja laiminlyöntinsä anteeksi. Saa, vaikkei voi esittää mitään suuria kokemuksia tai hyviä tekoja. Jumalan siunaus, jota uskova äiti lapsilleen pyytää, toteutuu normaalissa arjessa, ja se kantaa hengellistä hedelmää vuosikymmenten päähän.

Äitien on tarpeen kuulla vapauttavaa evankeliumia yhä uudestaan. Kun itse tietää olevansa Jumalan lapsena armahdettu ja rakastettu, se vapauttaa valtavasti energiaa, jonka voi suunnata lastensa ja puolisonsa hyväksi. Silloin ei tarvitse todistella omaa hengellisyyttään eri tavoin. Lastenkaan kannalta kodin tärkeintä perintöä eivät ole oikeat mielipiteet ja oikein suoritetut hengelliset harjoitukset, vaan aito Jumalan armon ja rakkauden ilmapiiri. Se tukee tervettä itsetuntoa ja rohkaisee luovuuteen ja Jumalan tuntemiseen.

Juuri tämän päivän eurooppalaisen kulttuurin keskellä tarvitaan kutsumustietoisia kristittyjä äitejä ja isiä. Heidän kauttaan kodin hengellinen perintö ja runsaasti muita siunauksia siirtyy tuleville polville.