Voi meitä, ellemme evankelioi

2.4.2009

”Voi meitä! Saarnoissa on kateissa sekä muoto että sisältö. Puheet luetaan suoraan paperista, ymmärrettävän puhekielen sijasta käytetään ylätyylistä, vaikeaa, kirjallista kieltä. Kontakti kuulijoihin puuttuu. Tyyliä suurempi ongelma on kuitenkin sisällössä. Eivätkö papit osaa enää puhua Jumalasta? Ujostelevatko he puhua vai eivätkö he osaa puhua Jeesuksen rististä, sovituksesta ja ylösnousemuksesta? Puhutaan kauniisti itsetuntemuksen lisäämisestä, ihmissuhteiden parantamisesta, ihmisyyteen kasvamisesta ja eettisistä ihanteista. Eikö enää osata puhua kaikkein tärkeimmästä: Jumalasta ja Jeesuksen rististä? Voi meitä!”

Helsingin yliopiston systemaattisen teologian laitoksen dogmatiikan professori Miikka Ruokanen vetosi Kirkon evankelioimistyön konferenssissa Jyväskylässä viime viikolla, että klassinen kristillinen julistus palautettaisiin kirkossa arvoonsa (ks. s. 10).

Kirkkohallituksen järjestämillä päivillä painotettiin vahvasti, että evankelioimistyö on välttämätöntä, jos kirkot eivät halua tyhjentyä ja kuolla.

Helsingin yliopiston kirkkohistorian professori Jouko Talonen muistutti, että evankelioimistyössä ovat aina olleet mukana sekä evankeliumin julistus että diakonia ja etteivät evankeliumia ole koskaan vieneet eteenpäin vain papit.

Jää nähtäväksi, mitä käytännön hedelmää konferenssi kantaa eri paikkakunnilla. Joka tapauksessa konferenssin sanoma on juuri nyt erittäin tärkeä. Ruokasen voi-huudot koskevat yhtä hyvin kirkon herätysliikkeitä kuin koko kirkkoakin, maallikkopuhujia siinä missä pappejakin. Ruokanen lainaa amerikkalaisteologia: ”Emme voi rakentaa pelkän perinteen ja kasvatuksen varaan. Kirkostamme pitää tulla evankelioiva luterilainen kirkko, mikäli haluamme selvitä hengissä.”

Kristityt ovat evankelioineet alusta asti. Elävään kristillisyyteen kuuluu aina evankelioiminen. Tähän työhön tarvitaan kaikki Jumalan papit eli koko kristikansa. Uuden testamentin mukaan kaikki uskovat ovat Jumalan pappeja, vaikka vain muutamilla on erityinen paimenvirka. Uskovat tulee varustaa evankelioimaan oman sukupolvensa ihmisiä. Siksi muun muassa tällaisia konferensseja tarvitaan lisää.

Julistuksen tähtäyspistettä on myös jatkuvasti tarkistettava. Vielä kerran professori Ruokasen sanoin: ”Uuden testamentin nojalla on oikeutettua todeta, että evankelioiminen eli evankeliumin julistaminen on juuri sellaista Jeesuksen ristin ja ylösnousemuksen julistamista, joka tähtää ihmisen kääntymykseen ja siihen liittyvään syntien anteeksiantamukseen ja uskon syntymiseen tai uskon uudistumiseen. – – Kenties voimme myös sanoa: uskon syntymiseen eli uskoontuloon. Eli evankeliumin julistuksessa tulee Uuden testamentin mukaan aina olla tämä terä ja huipennus: kutsu tulla katumukseen, kääntymykseen, uskoon ja sisälle Jumalan valtakuntaan, tulla Jumalan lapseksi, sisälle Kolmiyhteisen Jumalan omaan elämään.”

Jumala itse antakoon meille armonsa, jotta voimme olla tällä tavoin Kristuksen uskollisia todistajia Suomessa ja maan ääriin saakka.