26.3.2009

Kristillisen uskon puolustaminen eli apologia on ajassamme yhä tärkeämpää. Tarvitsemme sitä vastataksemme lukemattomiin erilaisiin syytöksiin, joita kristinuskoa vastaan esitetään. Milloin usko esitetään tieteen- tai jopa järjenvastaisena, milloin taas kristittyjä pidetään seksuaalikielteisinä, syrjivinä tai muuten vain vanhanaikaisina dinosauruksina.

Raamattu kehottaa vastaamaan jokaiselle, joka kysyy uskostamme. On tärkeää, että kristityt oppivat käymään myös ideologista hyökkäystaistelua eivätkä pelkästään puolustautumaan.

Jumalan sanaa tulee julistaa rohkeasti. Väärät opit ja tiedon nimellä esitetyt valheet tulee uskaltaa kumota. Todisteet Raamatun luotettavuuden ja Jeesuksen historiallisuuden ja ylösnousemuksen puolesta tulee esittää kaikessa vakuuttavuudessaan aikamme ihmisille, joilla useinkaan ei ole niistä juuri mitään tietoa.

Myös evankelista Luukas kertoi evankeliuminsa alussa, miksi hän kirjoitti: ”Niin olen nyt minäkin, otettuani alusta asti kaikesta tarkan selon, päättänyt kirjoittaa yhtenäisen esityksen sinua varten, kunnioitettu Teofilos, jotta tietäisit, kuinka luotettavaa sinulle annettu opetus on.”

Ihmisillä on oikeus saada tietää, miten luotettavaan tietoon sanoma Jeesuksesta perustuu. Moni ei sitä tänä päivänä tiedä.

Tehtävä ei ole helppo. Kristityt kohtaavat välillä vahvoja ennakkoluuloja ja jopa vihamielisyyttä uskoaan kohtaan. On myös tiedostettava, etteivät vakuuttavimmatkaan perustelut ja kiistämättömimmätkään todisteet yksistään synnytä kenenkään sydämessä uskoa ja luottamusta Jeesukseen. Uskon syntyminen on Jumalan Pyhän Hengen työtä ihmisessä.

Tästä tosiasiasta on tehty kaksi vastakkaista väärää päätelmää. Jotkut näyttävät ajattelevan, että kunhan esitämme tarpeeksi hyvät perustelut asiamme puolesta, ihmiset alkavat ilman muuta Pyhän Hengen vaikutuksesta uskoa. Toiset taas halveksivat uskon puolustamiseksi tehtävää työtä. Heidän mielestään älyllinen työskentely uskon opin selvittämiseksi ja harhaoppien kumoamiseksi on turhaa puuhastelua. Meidän on vain julistettava evankeliumin ”hullutusta” ja jätettävä loppu Herran huomaan.

Näin Raamattu ei kuitenkaan opeta, eivätkä näin toimineet apostolit, ensimmäiset kristityt eivätkä myöskään kirkkoisät ja uskonpuhdistajat. Tämä ei ole rakkauden ja viisauden mukainen kristillinen asenne. Vaikka se olisi kuinka työlästä ja kärsivällisyyttä vaativaa, kristityllä on apostoli Pietarin mukaan tämä kutsumus: ”Pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu. Mutta vastatkaa sävyisästi ja kunnioittavasti.”

Uskon puolustamiseksi tehty työ ei mene hukkaan, ei myöskään Suomessa vuonna 2009. Tarvitaan enemmän rukousta ja luottamusta Jumalan armoon. Pyhä Henki käyttää edelleen Jumalan sanaa, kun sitä puhutaan ihmisille selvästi. Edelleen ihmiset heräävät omassatunnossaan ja kääntyvät elävän Jumalan puoleen. Siitä on keskuudessamme monia rohkaisevia esimerkkejä.