4.6.2009
Helsingin NMKY ja muut hyvää avioliittotyötä Suomessa tekevät tahot tulisi nostaa yhteiskunnassa niille kuuluvaan arvoon. Valtion pitäisi tukea niiden työtä, ja pitkään työtä tehneet tulisi palkita heidän erinomaisesta panoksestaan yhteiskunnan hyvinvoinnin edistämiseksi. Kun perheet voivat paremmin, koko yhteiskunta voi paremmin.
Jokin aika sitten turhaan kritisoitu HNMKY:n avioliittotyömateriaali on nyt uudistettu. Hanna Ranssi-Matikainen on toimittanut Paremman avioliiton rakkauspankki -nimisen, lähes nelisataasivuisen avioliiton peruskirjan (Päivä 2009). Kirjaan on koottu tietopaketti HNMKY:n avioliittotyössä 35 vuoden aikana syntyneestä aineistosta. Se sisältää tietoa esimerkiksi avioliitosta, rakkauden vaiheista, miehen ja naisen erilaisista tarpeista ja kommunikaatiosta. Materiaalin taustalla ovat suomalaisen avioliittotyön uranuurtajat Kari Törmä ja Ranssi-Matikaisen omat vanhemmat Heikki ja Paula Ranssi sekä monet muut.
Kirja on erittäin hyvä. Aineisto on helposti lähestyttävässä muodossa. Sen avulla ne, jotka ovat jo rikastuttaneet avioliittoaan osallistumalla avioliittoleirille, voivat kerrata avioliitolle elintärkeitä asioita ja keskustella kirjan aiheista. Se sopii myös hyvin yksin luettavaksi tai vaikkapa oppimateriaaliksi avioitumista harkitsevalle.
Selkeästi kristilliseen arvomaailmaan tukeutuva kirja on jo saanut jonkin verran huomiota mediassa. Ranssi-Matikaista on haastateltu muun muassa Aamu-tv:ssä.
Kirja on hyvin ajankohtainen. Suomessa eletään parhaillaan pientä avioitumisbuumia. Avioliittoja solmittiin viime vuonna tavallista enemmän. Haastatteluissa nuoret ovat toistuvasti asettaneet perhesuhteet ja läheisimmät ihmissuhteet arvojensa kärkisijalle.
Avioliitto ei kuitenkaan voi hyvin ilman hoitoa. Yhteisen elämän jakaminen kymmeniä vuosia ei onnistu, ellei avioliittoon haluta sitoutua ja satsata aikaa, ajattelua ja ennen kaikkea kommunikaatiota. Myös terve seksuaalisuus ja kukoistava erotiikka kuuluvat avioliittoon. Pitkät, raskaat työpäivät ja muu kiireinen elämänmeno näivettävät helposti myös kerran kukoistaneen suhteen. Arvoiltaan sekava kulttuuri ei näinä aikoina juuri tarjoa apua niille, jotka haluaisivat rakentaa koko elämän kestävää, siunattua avioliittoa.
Juuri tämän takia Ranssi-Matikaisen toimittama kirja ja sen mediassakin saama myönteinen vastaanotto ovat niin tervetulleita. Se on esimerkki siitä, miten kristityt voivat tarjota kulttuuriimme jotakin, mikä johtaa siunaukseen vuosikymmeniksi eteenpäin, sukupolvelta toiselle, jos se otetaan vastaan.
Kun tutustuu kirjan aineistoon, tajuaa helposti, millaisen vallankumouksen hyvän avioliiton koeteltujen perusperiaatteiden toteuttaminen saisi aikaan suomalaisissa perheissä ja yhteiskunnassa. Jo yksistään lasten hyvinvointiin se vaikuttaisi niin paljon, että tulevaisuudessa säästyttäisiin suurelta määrältä terapiatyötä, kun ei tarvitsisi yrittää hoitaa kuntoon sitä, mikä lapsuudessa on särjetty.