16.12.2010

Pääministeri Mari Kiviniemi avautui viime perjantain Iltalehdessä 24-tuntisten työvuorokausien ja arjen perhe-elämän yhdistämisestä. Kiviniemen mukaan äidillä on aina huono omatunto. Vaikeinta on, kun on luvannut olla kotona ja joutuu perumaan lupauksensa.

Samantapaista tuskailua on monesti kuultu hyvin toisenlaisessa yhteydessä, herätysliikkeiden saarnamiesten kokoontumisissa. Inhimillisyys on yhteistä kaikille. Moni Jumalan valtakunnan työn veteraani tuntee syyllisyyttä siitä, että tuli oltua niin paljon poissa kotoa lasten ollessa pieniä.

Viidennen herätysliikkeen saarnamiesten vaimojen haastattelututkimus 1970-luvulla paljasti melko paljon katkeruutta siitä, että oli jouduttu kantamaan melkein yksinhuoltajana taakkaa kasvatuksesta, kun miehet kiersivät valtakunnan asialla.

Kiviniemen inhimillinen tunnustus on tarpeellinen muistutus omantunnon olemassaolosta. On tavattoman hyvä, että ihmisellä on toimiva omatunto. Omatunto on aidon inhimillisyyden vahvimpia mittareita. Kokonaan vailla omaatuntoa oleva ihminen on vakavasti sairas.

Valitettavasti omatunto voi olla myös sairas, vääristynyt, yliherkkä tai paatunut. Paatunut omatunto ei johda ainoastaan jumalattomuuteen vaan myös epäinhimillisyyteen. Omatunto toimii sen pohjalta, millaisella arvomaailmalla ja kasvatuksella sitä on ruokittu. Kymmenen käskyä ja Raamatun kertomukset ja opetukset antavat erinomaisen pohjan terveen omantunnon kehittymiselle. Kuinka paljon terveen omantunnon pistoksia ovatkaan tuottaneet Jeesuksen vertaukset siitä, kuka on todellinen lähimmäinen tai miten taivaallinen Isä kohtelee tuhlaajapoikaa.

Monet maailmankatsomukset eivät loogisesti seurattuina inspiroi todelliseen lähimmäisenrakkauteen, armollisuuteen, totuudellisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen vaan pikemminkin itsekkyyteen, tarkoituksettomuuteen ja tuhoisiin utopioihin. Esimerkiksi kommunismi johti maailmanlaajuisesti vankileirien saaristoihin, joukkoteurastuksiin ja julmaan epäinhimillisyyteen.

Terveen omantunnon merkitys on syytä pitää aina mielessä puhuttaessa kasvatuksesta, koulutuksesta tai kristillisestä opetuksesta. Aikamme tarvitsee kipeästi lisää omantunnon ihmisiä, joista tiedetään, ettei heidän vakaumuksensa ole ostettavissa eikä heidän omatuntonsa ole lahjottavissa.

Yhtä tärkeää on, että he tietävät lääkkeen siihen, kun omatunto oikeutetusti syyttää laiminlyönneistä ja muista synneistä. Hyvän omantunnon saa anteeksiantamuksen ja armon kohtaamisesta, kun taipuu tunnustamaan syntinsä Jumalan edessä. Hyvän omantunnon voi säilyttää samalla tavalla sekä ruokkimalla sisintään Jumalan sanalla ja kaikenlaisilla hyvään ja oikeaan rohkaisevilla esimerkeillä.

Yksikin oikeassa paikassa oikeaan aikaan elävä omantunnon ihminen voi muuttaa historian kulkua. Ja vaikkei muuttaisikaan, hän saa silti suuren palkan: hänen omatuntonsa on puhdas.