11.12.2008
Raamatussa on uskonelämästä useita kuvia. Joistakin niistä puhutaan nykyisin yllättävän vähän. Esimerkiksi kärsiminen uskon puolesta ja taistelu Kristuksen sotilaana ovat vielä jäljellä virsikirjassa ja vanhoissa hengellisissä lauluissa, mutta julistuksessa niistä ei paljon kuule.
Ne ovat kuitenkin Kristuksen seuraajien arkitodellisuutta. Elämässä tulee vastaan tilanteita, joissa ainoa tapa pysyä uskollisena Herrallemme ja säilyttää uskonsa on suostua kulkemaan kärsimyksen tietä häntä seuraten. Samoin on mahdotonta säilyttää usko ja elävä kristillinen todistus, ellei ole koskaan valmis taistelemaan uskonsa puolesta. Aseemme eivät ole maallisia vaan hengellisiä: rukous, Jumalan sana ja rohkea julistus. Taistelu on kuitenkin hyvin todellinen.
Siitä, joka pitää uraansa Jumalaa tärkeämpänä tai haluaa olla koko maailman ystävä, tulee ennen pitkää Jumalan vihollinen. Maailmassa on niin paljon Jumalan sanan vähättelyä, vääristämistä ja vastustamista, ettei elämästä voi mitenkään selvitä Jumalan tahdossa eläen, ellei ole valmis kieltämään itseään, ottamaan Kristuksen ristiä ja kulkemaan vastavirtaan.
Synkästä raatamisesta ei kuitenkaan ole kyse, sillä paljon kärsineen apostoli Paavalin sanoin ”nykyisen ajan kärsimykset [eivät] ole mitään sen kirkkauden rinnalla, joka vielä on ilmestyvä ja tuleva osaksemme” (Room. 8).
Hengellinen taistelu ja kärsimys kuuluvat kristilliseen elämään, koska Saatana, Jumalaa vastaan kapinoiva maailma ja oma syntisyytemme ovat todellisia. Niitä ei saa tehtyä tyhjäksi millään selittelyillä eikä hengellisillä harjoituksilla. Kieltämällä pahan vallan emme onnistu vastustamaan sitä sen enempää itsessämme kuin ympäröivässä maailmassa tai hengellisessä todellisuudessa. On rehellisesti myönnettävä pahan todellisuus ja turvauduttava rohkeasti Jeesuksen voittoon.
Evankelista Kalevi Lehtinen muistutti hiljattain Trans4mission-konferenssissa yli kahdeksaasataa lähetystyöstä kiinnostunutta nuorta siitä, että Jeesus ei sanonut mitään tämäntapaista: ”Minulle on annettu pikkuisen valtaa taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää Suomesta ja parista muusta maasta minulle opetuslapsia ja opettakaa heitä noudattamaan viittäkymmentä prosenttia siitä, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja minä olen teidän kanssanne joka sunnuntaiaamu maailman loppuun saakka.”
Sen sijaan Jeesus sanoi: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt. 28)
Jeesuksen kaikkivaltius ja ehdoton lähetyskäsky sitovat Jeesuksen omia. On kapinaa ja valtakunnanpetturuutta kaventaa Jeesuksen valtaa ja lähetyskäskyn ehdottomuutta. Kärsivä ja taisteleva kristitty ei useimmiten näe Jeesuksen herruutta elämässään eikä ympärillään. Jeesuksen lupaus on kuitenkin varmempi kuin näkyvä todellisuus. Hän ei koskaan hylkää eikä jätä omiaan. Hän tuli mieluummin itse hylätyksi ja jätetyksi ristillä meidän puolestamme.