9.4.2009

Yhä yleisempää on ajatella, ettei ole olemassa mitään erityistä kristillistä elämäntapaa eikä myöskään kristittyä sitovaa kristillistä etiikkaa. Tällaisen näkemyksen mukaan ei siis ole väliä, kuinka kristitty esimerkiksi käyttää rahansa tai millaisten arvojen mukaan hän toimii liike-elämässä. Samantekevää on myös vaikkapa kristityn ajankäyttö ja sukupuolimoraali. Kaikki nämä elämänalueet lasketaan sellaisen yksityisyyden piiriin, jota kristillisen uskon ei katsota koskettavan.

Miten toisenlaisen elämänkatsomuksen löydämmekään Uudesta testamentista! Apostoli Paavali antaa rohkeasti ohjeita esimerkiksi ihmissuhteista, työelämästä ja omaisuuden käytöstä. Uuden testamentin valossa on selvää, että kristitty on kutsuttu omaisuudellaan ja varallisuudellaan palvelemaan lähimmäistään. Uusi testamentti velvoittaa kristittyä sadoilla kehotuksilla.

Näin pääsiäisen kynnyksellä on hyvä muistaa, että Paavalin ja muiden Uuden testamentin kirjoittajien mukaan nämä kehotukset eivät ole ristiriidassa evankeliumin ydinsanoman ja Jumalan armon kanssa. Päinvastoin, nämä kehotukset nousevat evankeliumista ja Jumalan armosta.

Kristitty ei ole kutsuttu noudattamaan kehotuksia, jotta hän pelastuisi. Hänet on kutsuttu noudattamaan niitä, koska hän on pelastettu. Hänet on pelastettuna kutsuttu osoittamaan kiitollisuuttaan elämän ja pelastuksen lahjasta varojen käytöllään ja muullakin elämäntyylillään. Yksin Kristuksen armon tähden pelastunut ihminen on kutsuttu kuuliaisuuteen pelastajaansa ja Herraansa Kristusta kohtaan. Käytännössä se merkitsee kuuliaisuutta Uuden testamentin evankeliumeissa, kirjeissä ja muissa kirjoituksissa ilmaistua Kristuksen tahtoa kohtaan.

Kristityn, jonka elämäntyyli on ristiriidassa Uuden testamentin kehotusten kanssa, tulee kääntyä ja tehdä parannus. Meitä ei ole kutsuttu elämään kapinassa, vaan kuuliaisuudessa Vapahtajaamme ja Herramme kohtaan. Kapinassa eläminen voi johtaa luopumukseen uskosta ja lopulta pelastuksen menettämiseen.

Kristitty on Uuden testamentin mukaan kutsuttu elämään jatkuvassa parannuksessa. Se merkitsee sitä, että hän jatkuvasti Pyhän Hengen työn tuloksena huomaa, miten monessa kohdin ja monesti hän rikkoo Jumalan tahtoa vastaan. Se merkitsee myös sitä, että hän Pyhän Hengen työn tuloksena tunnustaa syntinsä ja turvautuu Kristuksen anteeksiantamukseen ja Jumalan Hengen uudistavaan työhön elämässään.

Juudaksen kirjeessä varoitetaan harhaopettajista, jotka ”kieltävät ainoan Valtiaamme ja Herramme Jeesuksen Kristuksen”. Pääsiäisen sanoman uskominen johtaa elämään, jossa kuuliaisuus meidän puolestamme kärsinyttä ja kuollutta Kristusta kohtaan on luovuttamatonta ja olennaista. Tässä kuuliaisuudessa kasvaminen on elämänkestävä prosessi – tai paremminkin: se ei koskaan tule valmiiksi tämän elämän aikana.