29.3.2012

Meitä edeltäneiden sukupolvien ihmiset yleensä syntyivät ja kuolivat samassa kirkossa. Nykyään kirkosta eroaminen on yleistynyt. Kirkon sisällä liikutaan yhteisöstä toiseen, ja myös kirkkokuntaa vaihdetaan herkemmin kuin ennen.

Tämän lehden keskiaukeamalla kolme vakaumuksellista kristittyä kertoo, mikä sai heidät luopumaan yhdestä kirkosta ja liittymään toiseen. Entinen helluntailainen kertoo muutostaan luterilaiseen kirkkoon. Entinen luterilainen kertoo, miksi hän kuuluu nyt vapaakirkkoon. Entinen viidesläinen kertoo, miksi hän siirtyi katoliseen kirkkoon.

Jotta oppisimme ymmärtämään paremmin sekä omaamme että toisten uskonvakaumusta, on tärkeää osata kuunnella toisiamme ja keskustella vakaumuksista asiallisesti. Uhkailulla, kiristämisellä ja pakottamisella ei päästä pitkälle. Meidän tulisi pyrkiä vakuuttamaan toinen toisemme rakkaudella ja hyvillä raamattuperusteluilla.

Aidon, Raamatun mukaisen uskonvakaumuksen saa aikaan Jumalan Pyhä Henki. Vain hän kykenee avaamaan syntiselle ihmiselle Kristuksen merkityksen. Miten kukaan kristitty voisi rakentaa oman uskonelämänsä, ja kristillisen kirkon, muulle perustalle kuin sille, mikä on ilmaistu luterilaisen kirkon kirkkolaissa: “Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin, ja joka on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ja muissa luterilaisen kirkon Yksimielisyyden kirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa. Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.”

Miten aidon kirkon tai uskonelämän voisi rakentaa millekään muulle perustalle? Jumalan sana, Raamattu, jonka aurinko ja keskus on Jeesus Kristus itse, on kaiken kristillisen elämän ja jokaisen aidosti kristillisen kirkon perusta. Jos kuuluisi johonkin muuhun kuin luterilaiseen kirkkoon, sielläkin pitäisi ottaa perustaksi tämä luterilaisen kirkon tunnustuskirjojen perusperiaate.

Se, miten kukin tälle perustalle rakentaa, vaihtelee suuresti. Apostoli Paavali toteaa: “Kukin katsokoon, miten rakentaa. Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea. Rakennetaanpa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, aikanaan tulee ilmi, mitä kukin on saanut aikaan. Tuomiopäivä sen paljastaa: se päivä ilmestyy tulenliekeissä, ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on. Se, jonka rakennus kestää, saa palkan. Se taas, jonka rakennus palaa, kärsii vahingon. Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi.” (1. Kor. 3:10–15)

Vaikka rakentaisi oikealle perustalle, rakennus voi siis olla kestämätön. Silloin koko elämäntyö menee hukkaan. Surullista. Tavoitteena on, ettei ainoastaan oma elämämme seiso Kristus-kalliolla, vaan myös koko kristillinen työmme on tehty Jumalan sanan mukaisesti. Silloin syntyy hedelmää, joka säilyy iankaikkisuuteen asti.