Herätysliikkeet hakevat yhteyttä toisiinsa

22.3.2012

Suomenruotsalaisten herätysliikkeiden yhteinen kirkkopyhä keräsi viime syksynä Kokkolaan 2 500 sanankuulijaa. Kirkkopyhä on järjestetty vuodesta 2008 alkaen. Viime viikonvaihteessa vastaavat päivät järjestettiin ensi kertaa myös Helsingissä Munkkiniemen kirkossa. Etelässä päiville osallistui yli neljäsataa henkeä. Tapahtumassa on poikkeuksellisen laaja järjestäjäpohja. Helsingissä mukana oli kuusi suomenruotsalaista herätysliikettä, muun muassa evankelinen Slef, kaksi lestadiolaista ryhmää, lähinnä viidesläinen Luthersk Inremission, Kansan Raamattuseuran tyyppinen Kyrkans Ungdom sekä karismaattispainotteinen Oas-liike. Lisäksi järjestäjinä oli kuusi muuta organisaatiota. Yhteensä siis kaksitoista eri kristillistä tahoa.

Päivien sanoma oli voimakas ja Jeesus-keskeinen. Pääpuhuja oli ruotsalainen kirjailija ja nuorisoliike Saltin johtaja Olof Edsinger. Hän kehotti lauantai-illan jykevässä raamatuntutkistelussaan kuulijoita seuraamaan apostolien ja ensimmäisten kristittyjen esimerkkiä: he haastoivat rohkeasti ympäröivän yhteiskunnan pitäytymällä Kristuksen ainutlaatuisuuteen ja hänen opetuksiinsa silloinkin, kun se aiheutti vastustusta ja vainoa.

Edsingerin mukaan kristittyjä ei yleensä vastusteta niiden asioiden vuoksi, joihin he sanovat kyllä, vaan niiden, joihin he sanovat ei. Ensimmäisten vuosisatojen kristityt olisivat aivan rauhassa saaneet uskoa Jeesukseen yhtenä jumalana muiden joukossa kohtaamatta mitään vihamielisyyttä. Ongelmat tulivat siinä vaiheessa, kun he sanoivat muiden jumalien ja itsensä jumalallistaneen keisarin palvomiselle ei. Edsingerin mukaan sama pätee vieläkin. Esimerkiksi mies- ja naisasiat, abortti ja Kristuksen ainutlaatuisuus ovat aiheita, joissa kristilliset arvot joutuvat törmäyskurssille nyky-yhteiskunnan ajattelun kanssa.

Tapahtuman toinen pääpuhuja, Marttyyrikirkon ystävien toiminnanjohtaja Johan Candelin, haastoi kuulijat miettimään, ovatko he rakentamassa aikamme Baabelia vai Jumalan valtakuntaa. Jälkimmäisen rakentaa Jumala itse, mutta hän haluaa vetää meidät mukaan työhönsä. Candelinin mukaan nykyajan erilaisten kiistojen varsinainen ydin on vielä tuomatta julkisen keskustelun keskipisteeseen. Se on kysymys Jeesuksesta Kristuksesta ainoana tienä Jumalan yhteyteen.

On rohkaisevaa, että näin monitahoinen herätysliikejoukko haluaa kerääntyä yhteen keskeisen ja voimakkaan sanoman ympärillä. Se kertoo selvästi sitä, että herätysliikkeiden välillä on suomenruotsalaisten keskuudessa tapahtunut lähentymistä sekä teologisesti että käytännössä. Suomenkielisten parissa samantyyppisestä kehityksestä kertovat parina vuonna järjestetyt Kirkkokansan raamattupäivät, vaikka ne eivät ole olleet yhtä laajapohjaiset kuin suomenruotsalainen sisartapahtuma.

Tällainen yhteyshakuisuus on vielä alullaan ja haurasta. Se voidaan helposti rikkoa tuomalla näihin yhteyksiin samoja ongelmia, jotka ovat rikkoneet yhteyden kirkossa yleisesti. On kuitenkin selvää, että herätysliikemaailman mannerlaatat jo natisevat, jos eivät vielä liiku. Todennäköisesti uskovan kansan keskuudessa yhteyshakuisuus on suurempaa kuin hengellisten liikkeiden johtoportaissa.