7.2.2002
Yksi kristillisen julistuksen tehtävistä on jatkuvasti muistuttaa itsestäänselvyyksistä, jotka pyrkivät unohtumaan kristikansan keskuudessa. Esimerkki tästä on pysyvän avioliiton puolustaminen. Myös kristittyjen keskuudessa yleistynyt käytäntö muuttaa yhteen asumaan jo ennen, tai kokonaan ilman, avioliiton solmimista on kristilliseltä kannalta väärin.
Raamatun valossa avoliitto ei ole mikään liitto ollenkaan, se on pelkkä suhde. Avoliitto on kristilliseltä kannalta kuudennen käskyn rikkomista. Pysyvä avioliitto on kiistattomasti lähtökohtana Raamatun opetuksessa. Yksi selvimpiä raamatunkohtia tässä suhteessa on Heprealaiskirje 13:4: ”Avioliitto (alkukielellä gamos = avioliitto/hääjuhla) pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamattomana; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee.”
Jeesuksen seuraajat pyrkivät luonnollisesti seuraamaan häntä myös hänen opetuksessaan. Jeesuksen opetus avioliiton purkamattomuudesta oli niin voimakas, että opetuslapset aikanaan pelästyivät (Matt. 19). Kuten aina, se oli kuitenkin rakkaudellinen ja viisas. Useat perusteelliset viimeaikaiset tutkimukset USA:ssa osoittavat, että pysyvä avioliitto on ihmisen fyysisen ja henkisen terveyden kannalta muita yhdessä tai yksin elämisen muotoja terveellisempi ja parempi vaihtoehto.
Eräs outo argumentti, jota avioliitto–avoliitto-keskustelussa käytetään, on vetoaminen ihmisen yksityisyyteen. Hyvän vastauksen tähän antaa kansainvälistä arvostusta nauttiva luterilainen teologi Robert W. Jenson. Jensonin mukaan vain hyvin tietoinen ajattelemattomuus saa ihmisen uskomaan siihen yleiseen mielipiteeseen, että ”se mitä joku tekee sängyssään ei ole lain asia, niin kauan kuin kukaan ei loukkaannu”. Jensonin mukaan päinvastoin ”se mitä minä teen sängyssä, on se alue minun teoistani, josta yhteisö on kaikkein välttämättömimmin kiinnostunut. Se on juuri se alue, josta lakeja tulee säätää, jos niitä yleensä säädetään.”
Seksuaalisuutta ohjaava lainsäädäntö, joka määrittelee sen, mikä on perhe, on kaiken muun lainsäädännön perusta. Yhteisö ansaitsee lakiensa oikeudellisuuden halukkuudellaan säätää itselleen lakeja juuri niissä kohdin, missä sen oma olemus on kyseessä. Seksuaalisesti anarkistinen yhteiskunta ei voi olla vapaa yhteiskunta. Jos yhteisö sallii jatkuvat rikkomukset itse yhteisöllisyyden perustaa vastaan, sen voi enää pitää koossa vain mielivaltaisella voimalla.
Toinen Jensonin antama peruste sille, että ehdottomasti tarvitaan myös seksuaalista lainsäädäntöä, koskee itse sukupuoliyhteyttä. Se on hänen mukaansa lopullisen toiselle antautumisen ja lupautumisen merkki. Jos sukupuoliyhteys irrotetaan julkisesta toiselle lupautumisesta, meillä ei enää ole mitään merkkiä lopulliselle sitoutumiselle, ja niin me emme enää pystykään sitoutumaan. ”Tällaisessa tilassa olevaa yhteiskuntaa voi pitää koossa enää vain mielivaltaisella johtajuudella ja voimalla.”
Kristilliselle avioliittonäkemykselle on sekä hyvät raamatulliset että järjelliset perusteet, eikä sille ole olemassa hyvää vaihtoehtoa. Siksi kristittyjen, olivatpa he itse naimisissa tai naimattomia, ainoaksi hyväksi vaihtoehdoksi jää sanoa kyllä avioliitolle ja ei avoliitolle. Muuten he elävät ristiriidassa oman uskonsa kanssa.