20.11.2008
Apostoli Paavalin mukaan Jumala antoi seurakunnalle tiettyjä johtajia varustamaan uskovia omaan tehtäväänsä. Kaikkien uskovien yhdessä on tarkoitus rakentaa seurakuntaa omilla armolahjoillaan.
Armolahja-sana on kreikaksi karisma, ja se tarkoittaa myös armovaikutuksia. Jumalan armon julistus vaikuttaa monia Jumalan tahdon mukaisia asioita, myös sitä, että tavallinen uskova kansa löytää omat armolahjansa ja aktivoituu hengellisessä työssä. Silloin seurakunnissa ja hengellisissä järjestöissä kaikki ei pyöri papin ja kokotoimisten hengellisten työntekijöiden ympärillä.
Tavallinen ansiotyö on yhtä arvokasta ja yhtä paljon Jumalan palvelemista kuin hengellinenkin työ. Mutta kaikki kristityt ovat apostoli Pietarin mukaan myös pappeja, Vanhan testamentin leeviläisen pappeuden perijöitä, jotka on kutsuttu julistamaan maailmalle Jumalan suuria pelastustöitä eli evankeliumia.
Kirkon historian aikana virkapappeus on toisinaan toiminut uskovien yleisen pappeuden tukahduttajana. Esimerkiksi puhdasoppisuuden aikana eräät ”puhdasoppiset” papit vastustivat pietistejä, jotka olivat saaneet sydämelleen evankelioimis- ja lähetystyön. Voiko olla mitään surullisempaa kuin se, että puhtaan ja oikean opin nimissä vastustetaan Kristuksen käskyn toteuttamista ja evankeliumin viemistä kaikkeen maailmaan?
Pohjoismaissa ei lähetystyötä olisi koskaan syntynytkään, jos tavalliset uskovat eivät olisi lähteneet liikkeelle ja alkaneet toimia muutenkin kuin käymällä jumalanpalveluksissa. Jumalanpalveluksen tehtävä on synnyttää hengellistä elämää muinakin viikonpäivinä eikä rajoittaa sitä kahdeksi tunniksi sunnuntaina.
Evankelioimis- ja lähetystyön toteutumiseksi tarvitaan erilaisia kokoontumisia, lähettämistä ja lähtemistä. Paimenet eivät milloinkaan voi kyetä tähän työhön yksin. Eikä ole tarkoituskaan. Paimenten haaste on innostaa, varustaa, rohkaista ja ohjata uskovat liikkeelle tekemään sitä, mihin heillä on Kristuksen kutsu ja käsky, viemään evankeliumia omaan ympäristöönsä ja maailmaan ääriin.
Maailma ei tule koskaan evankelioiduksi, jos evankeliumia ei julisteta muualla kuin kirkoissa. Esimerkiksi Suomessa kirkossa istuu sunnuntaisin keskimäärin vain 3,1 prosenttia kirkon jäsenistä. Evankeliumi tulee jalkauttaa maailmaan.
Kauppiaat, orjat, insinöörit, vangit, lääkärit, matkustelevat maallikkosaarnaajat ja muut tavalliset ihmiset ovat vieneet evankeliumin ympäri maailmaa sadoille miljoonille ihmisille, jotka eivät koskaan olisi kuulleet sitä, jos työ olisi rajoitettu vain pappien tehtäväksi.
Jumalan seurakunta tarvitsee paimenia, jotka tajuavat olevansa olemassa seurakunnan varustamista varten. Paimen, joka rukoilee, että Jumalan armo leviäisi mahdollisimman laajalle ja sytyttäisi yhä uusia uskovia evankeliumin asialle, saa osakseen uskovan kansan luottamuksen ja kunnioituksen, joka puolestaan helpottaa hänen tehtävänsä toteuttamista.