5.4.2012

Viime aikoina on eri tahoilla ehdotettu, että kirkossa pitäisi päästä eteenpäin konservatiivi–liberaali-asetelmista. Jos nämä uskonnollisessa keskustelussa vakiintuneet käsitteet konservatiivi ja liberaali hylättäisiin, pitäisi keksiä uudet termit kuvaamaan todellisia, olemassa olevia eroja ihmisten uskossa.

Kirkolliskokoukselle antamassaan tulevaisuusselontekoa koskevassa lausunnossa piispat toteavat yhdessä kirkon ekumeenista strategiaa lainaten, että kirkollamme on läheisimmät yhteydet niihin, jotka ”kirkkomme tavoin edustavat ja kunnioittavat jakamattoman kristikunnan yhteistä perintöä ja joilla on klassinen kristinuskon tulkinta”.

Juuri tuon ”klassisen kristinuskon tulkinnan” konservatiivit haluavat säilyttää. Se perustuu Raamattuun ja on tiivistetysti esitetty kolmessa suuressa uskontunnustuksessa. Liberaalille teologialle tunnusomaista taas on klassisesta kristinuskosta luopuminen ja irtisanoutuminen. Patmoksen tutkimusjohtaja dosentti Juha Ahvio selvittää blogikirjoituksessaan näitä käsitteitä seuraavasti:

”Liberaaliteologialla tarkoitetaan teologiaa, joka haluaa vapautua perinteisistä vanhakirkollisista ja uskonpuhdistuksellisista uskonopin muotoiluista ja sisällöistä. Viime kädessä liberaaliteologia haluaa vapautua Raamatusta Jumalan ohjeellisen sitovana erityisenä ilmoituksena. Liberaaliteologia haluaa avata mielet vapaiksi myös sille mahdollisuudelle, että Raamattu ei olisikaan Jumalan sanallinen ilmoitus, jonka perustalle voidaan rakentaa kestävä ja ohjeellinen uskonoppi ja kristillinen elämäntapa. –– Liberaaliteologia lähtee siitä, että teologia ei voi enää olla oppia Jumalasta, jumaluusoppia, vaan teologian on oltava oppia ihmisestä ja hänen oletetuista Jumala-kokemuksistaan.”

”Konservatiivi uskoo edelleen, että on olemassa kolmiyhteinen Jumala, joka on ilmoittanut tahtonsa sekä Poikansa Jeesuksen Kristuksen historiallisessa ihmiseksi tulemisessa että totuudenmukaisessa kirjallisessa Sanassa, Raamatussa. –– Konservatiivi haluaa vapautua syntiin langenneen ihmisen harhaisista uskomuksista Jumalan lasten vapauteen ja haluaa uskoa sekä tietää Kristuksessa olevasta totuudesta käsin, Kristuksesta, ’jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä’ (Kol. 2:3). Konservatiivi vastaa edelleen käärmeen ’Onko Jumala todellakin sanonut?’ -kysymykseen horjumattoman myönteisesti: kyllä, Jumala on puhunut Pojassaan Kristuksessa ja Raamatussa.”

Eikö edes pääsiäisenä voisi päästä irti tästä jaottelusta? Ei mitenkään. Jos Jeesus ei olisi kuollut todellisessa ajassa ja paikassa todellisella ristillä tai noussut kuolleista todellisesti, ruumiillisesti, pääsiäinen raukeaisi. Silloin ei olisi mitään sovitusta eikä ylösnousemustoivoa. Toisin sanoen ei olisi mitään evankeliumia.

Säilytetään pääsiäinen, säilytetään veren evankeliumi, säilytetään konkreettinen ruumiillisen ylösnousemuksen toivomme! Ne ovat voimassa kaikkia ihmisiä varten, yhtä hyvin konservatiivia kuin liberaaliakin.