18.11.2010

Viime viikon kirkolliskokouksen homokeskustelussa kävi yksiselitteisesti ilmi, että homosuhteet ovat Raamatun vastaisia. Apostoli Paavali torjuu ne eri muodoissaan mahdollisimman voimakkaasti.

Paavalin mukaan ne ovat luomisen vastaisia ja johtuvat siitä, että ihminen on luopunut Jumalasta ja Jumala on hylännyt ihmisen. Ne, jotka hyväksyvät tällaisen käyttäytymisen, tuomitaan (Room. 1). Homosuhteet kuuluvat asioihin, joista meidän tulee pelastua ja tulla puhdistetuiksi (1. Kor. 6). Ne ovat myös evankeliumin opin vastaisia (1. Tim. 1).

Päinvastaisella kannalla on arkkipiispa Kari Mäkinen. Hänen mukaansa homosuhteet eivät ole syntiä vaan täysin hyväksyttävissä. Mäkisen kannan jakaa useampi muukin piispa.

Päätöksellään kirkolliskokous antoi piispainkokouksen tehtäväksi laatia pastoraalisen toimintaohjeen rukouksesta parisuhteensa rekisteröineiden kanssa ja heidän puolestaan. Piispainkokouksen ja perustevaliokunnan mietinnön mukaan tällainen rukous voi sisältää Herran siunauksen mutta ei saa olla luonteeltaan suhteen siunaamista. Eikö Herran siunaus ole siunaamista? Näin ristiriitaiseen ajatteluun Jumalan sanan vähättely johtaa.

Kirkolliskokouksen keskustelun aikana kävi selväksi, että käytännössä kaikki kristityt rukoilevat muiden ihmisten, tietysti myös homojen, puolesta. Ratkaisevaa on kuitenkin se, mitä rukous sisältää. Homoseksuaalisen elämäntavan puolesta ei voi mitenkään rukoilla myönteisessä, hyväksyvässä mielessä, koska Raamattu torjuu sen niin vahvasti kuin yllä on todettu. Sellainen rukous ei voisi mitenkään tapahtua hengessä ja totuudessa, niin kuin Jeesus käskee rukoilla.

Kun suhteensa rekisteröinyt pari seisoo sukulaisten ympäröimänä kirkossa papin edessä, kuka pappi siinä tilanteessa rukoilee heille parannuksen armoa ja voimaa kilvoitella? Teoriassa se olisi mahdollista, ja olisi mahdollista myös siunata heidät yksilöinä toteuttamaan Jumalan tahtoa elämässään. Käytännössä rukoileminen siten saattaisi kuitenkin johtaa samantyyppiseen seuraamukseen kuin Johannes Kastajan kehotus Herodekselle hylätä naisystävänsä. (Matt. 14:3–4) Homosuhdetta ei voi siunata, aivan kuten ei avoliittoa tai muuta avioliiton ulkopuolista suhdettakaan.

Pahinta kirkolliskokouksen ratkaisussa on, että hengellisesti se merkitsee selän kääntämistä homoseksuaaleille. Rukoillessaan hyväksyvästi homosuhteen puolesta kirkko ei enää julista heille kääntymyksen ja parannuksen armoa heidän elämäntavastaan, anteeksiantamusta Kristuksessa eikä Jumalan voimaa uuteen elämäntapaan.

Kuilu homokysymyksessä Raamattuun pitäytyvien ja niiden välillä, jotka hyväksyvät homosuhteet, syvenee kirkossa entisestään. Useat herätysliikejohtajat ovat jo alkaneet puhua entistä itsenäisemmästä toiminnasta kirkon sisällä.

Vain niillä kristityillä ja hengellisillä liikkeillä, jotka säilyttävät Jeesuksen ja apostolien opetukset ja myös tahtovat noudattaa niitä, on tulevaisuus. Ne, jotka mukautuvat ajan henkeen, menettävät sen myötä uskonsa.