30.5.2013

Kirkkomme virallisesta kannasta päättää kolme tahoa: kirkkohallitus, piispainkokous ja lopulta kirkolliskokous. Luterilaisen uskon mukaan nämä kaikki samoin kuin yksityinen kristittykin voivat kuitenkin erehtyä ja luopua Jumalan tahdosta. Tämä näkemys perustuu Raamatun ihmiskäsitykseen. Kirkolliskokoukset, piispat ja erilaiset kirkon johtoelimet ovatkin kirkon historiassa useasti erehtyneet ja tehneet keskenään ristiriitaisia päätöksiä.

Onko siis lainkaan mahdollista tietää varmasti Jumalan tahtoa jossakin asiassa? Itse asiassa on. Kirkkojärjestyksen ensimmäinen pykälä ilmaisee selvästi, että perimmäinen oikean ja väärän mittapuu kirkossa on Jumalan sana, Raamattu:

“Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin, ja joka on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ja muissa luterilaisen kirkon Yksimielisyyden kirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa. Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.”

Kirkolliskokouksen päätöstilanteissa on joskus sanottu: “Me saamme luottaa siihen, että Kristus itse johtaa kirkkoaan.” Niin hän haluaa tehdäkin, ja johtaa myös jokaista omaansa. Mutta – ja tämä on aivan ratkaiseva mutta – vain sikäli kuin seurataan opissa ja elämässä hänen Raamatun teksteissä ilmaistua tahtoaan. Kun yksityinen kristitty, kirkolliskokous, piispat tai kirkkohallitus tekevät Jumalan sanan vastaisia päätöksiä, he erehtyvät ja irrottautuvat Herransa johdatuksesta. On täysin raamatullis-luterilaisen uskon mukaista, että kristitty, jonka omatunto on Raamattuun sidottu, ei siinä tilanteessa mukaudu kirkon päätöksiin. Näin hän itse asiassa osoittaa lojaalisuutta kirkon ylimmälle hallitsijalle Kristukselle.

Kaikilla on kuitenkin syytä nöyryyteen ja varovaisuuteen. Myös yksityinen kristitty tai pienempi kristittyjen ryhmä voi erehtyä. Se on vieläpä todennäköisempää kuin että kirkon kollektiivinen johto harhautuu. Siksi sen, joka tuntee, että hänen on pakko poiketa kirkon virallisesta linjasta jossakin asiassa, tulisi tehdä se nöyrästi, tutkia itseään vakavasti ja olla jatkuvasti itsekin valmis Jumalan sanan oikaistavaksi.

Usein tällainen kristitty voi olla varmempi valinnastaan, jos kirkon historiallinen tulkintatraditio on kirkon uusien päätösten vastainen ja tukee hänen omia tulkintojaan. Se jonka tulkinnoille ei löydy tukea sen paremmin kirkon nykyjohdolta kuin kirkon historiastakaan, on melko varmasti erehtynyt. Jumalan sana Raamatussa on selkeä ja kirkas valo, ja usein joudumme pohtimaan vain sitä, saako sen teksteissä ilmaistu opetus johtaa meitä elämässämme, vai hallitsevatko meitä jotkin muut näkemykset ja motiivit.