Evankeliumin puolesta – ja sitä vastaan

6.6.2013

Yksi viime viikon pääuutisia oli se, että Suomen Lähetysseura siunaa työhönsä samaa sukupuolta olevan, parisuhteensa rekisteröineen pariskunnan ensi viikonvaihteen lähetysjuhlilla (ks. tämän lehden s. 4). Samoilla juhlilla Helsingin piispa Irja Askola vihkii toisen miehistä papiksi. Kyseessä saattaa olla kirkkohistorian ensimmäinen rekisteröidyssä parisuhteessa asuva lähetystyöntekijäpariskunta, joka lähetetään kenttätyöhön.

Kristillistä työtä on arvioitava Raamatulla. Se opettaa hyvin selvästi, että Jumalan rakkaus ja evankeliumin sanoma koskee yhtä lailla homoja kuin heteroja ja kaikkia muitakin. Kaikilla on yhtäläinen ihmisarvo. Raamattu opettaa kuitenkin myös yksiselitteisesti, että homoseksuaalisessa suhteessa eläminen on Jumalan tahdon (1. Kor. 6:9–11) ja evankeliumin (1. Tim. 1:8–11) vastaista. Asia on Raamatussa niin selvästi ilmaistu, että sen ohittaminen merkitsee Raamatun arvovallan tietoista sivuuttamista ja turhentamista.

Se, että joukko kirkkomme uskollisimpia lähetystyön ystäviä osallistuu ainakin epäsuorasti lähetysjuhlilla sellaisen elämäntavan hyväksymiseen ja siunaamiseen, jonka evankeliumi kieltää, kertoo Raamatun valossa paljon meidän hengellisestä tilastamme.

Se myös jakaa suomalaista lähetysrintamaa, jota on viime aikoina pyritty yhdistämään. Lukuisat kirkot maailmalla eivät ottaisi homoparia vastaan työhönsä, esimerkiksi Etiopian, Tansanian ja Inkerin luterilaiset kirkot. Koska evankeliumi on heille rakas, he eivät halua tukea mitään sen vastaista. (2. Joh. 9–11)

Homoagendan vaatimusten myötä kirkossamme on alkanut ilmetä rahalla kiristämistä, työn menetyksellä uhkailua, lähetystyöntekijöiden ja pappien kirjallisia ja suullisia kuulusteluja, jatkuvia perättömiä syytöksiä syrjimisestä ja lain rikkomisesta ja erilaista vahinkoa lähetystyölle myönnettyjen varojen vähennyttyä.

Kaiken tämän edessä on hyvä muistaa apostoli Pietarin sana: “Kuka voi tehdä teille pahaa, jos te kiihkeästi pyritte tekemään hyvää? Ja vaikka joutuisittekin kärsimään vanhurskauden tähden, te olette autuaita. ’Älkää heitä pelätkö älkääkä hämmentykö’, vaan pyhittäkää Herra Kristus sydämessänne ja olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu. Mutta vastatkaa sävyisästi ja kunnioittavasti ja säilyttäkää omatuntonne puhtaana.” (1. Piet. 3:13–15)

Suomessa on edelleen uskonnonvapaus. Sen puitteissa saamme vapaasti toimia omantuntomme mukaan, Kristuksen ja apostolien opetuksia seuraten. Tähän on Kristus meidät vapauttanut. Jos uskonnonvapaus joskus otetaan meiltä pois, voimme lukea edellä olevan raamatunkohdan seuraavan jakeen: “Parempi on tehdä hyvää ja kärsiä, jos niin on Jumalan tahto, kuin kärsiä pahojen tekojen tähden.” Apostolisen sanan turvin on hyvä jatkaa elämässä ja työssä eteenpäin. Raamatullinen lähetystyö jatkuu loppuun saakka.