Jumalan työvoimareservi

15.8.2002

Suuret ikäluokat siirtyvät tällä vuosikymmenellä eläkkeelle. Säännöllisestä työelämästä vapautuu melkoinen määrä pitkän ja arvokkaan elämänkokemuksen omaavia miehiä ja naisia. Heillä on käytössään huomattavasti aikaisempia sukupolvia enemmän vapaa-aikaa ja rahaa. Mihin he tulevat käyttämään voimavaransa?

Jumalan valtakunnan työkutsu ei tunne ikärajoja. Jo muutama vuosikymmen sitten Amerikassa puhuttiin eläkeläisten uudesta tulemisesta lähetystyössä. Monilla lähetysjärjestöillä on viime vuosina ollut etuoikeus lähettää lähetystyöhön nuorten lisäksi myös vanhempia ja kokeneempia lähetystyöntekijöitä. Senioreillekin sopivia erikoistehtäviä löytyy silloin tällöin.

Kristillinen työ kotimaassa voi kuitenkin olla useimmille realistisempi vaihtoehto. Sen piirissä avautuvat valtavat mahdollisuudet kaikenikäisille, ei vähiten eläkeiässä oleville. On monia tehtäviä, joihin ihminen sopii parhaiten kypsällä iällä.

Esimerkiksi sielunhoitotehtäviin tarvittaisiin nopeasti jopa tuhansia uusia vapaaehtoisia. Tässä ei ole kyse maksullisista ammattiauttajista, vaan kristityistä, jotka ovat valmiita kuuntelemaan, ymmärtämään ja kantamaan nuorempien ja vanhempien lähimmäisten tuskaa. Niiltä, jotka ovat valmiita antamaan lähimmäiselleen aikaa, eivät tehtävät lopu. Harva suomalainen kieltäytyy avusta, kun kohdalle sattuu empaattinen kuuntelija. Monia muitakin tehtäväalueita toki löytyy, aina vastuullisia johtotehtäviä myöten.

Vanheneminen ei tietenkään vielä sinänsä itsessään tuo sitä hengellistä näkökykyä ja ymmärrystä, jota kristilliseen työhön tarvitaan. Pitkäkään elämänkokemus ei auta, jos elämä on eletty Jumalan tahdon ulkopuolella, vieraana Vapahtajalle ja hänen Sanalleen. Kuitenkin niin kauan kuin on elämää, on myös mahdollisuus hylätä epäjumalat ja kääntyä palvelemaan elävää ja todellista Jumalaa.

Herätysliikkeiden ja seurakuntien piiristä löytyy runsaasti miehiä ja naisia, jotka ovat eläneet vuosikymmeniä Jumalan omina. Tavallisen elämän, työn ja erilaisten vastuutehtävien keskellä he ovat säilyttäneet uskonsa Kristukseen. Jumalan sanan opetukset ovat uskossa sulautuneet osaksi omaa elämää. Juuri näille sekä hengellisesti että ihmisinä kasvaneille vanhemmille veljille ja sisarille tarjoutuu suuri haaste Jumalan valtakunnan vapaaehtoistyössä.

Uskovat seniorit tarvitsevat tietenkin edelleen itse runsaasti Sanan ravintoa, mutta heillä on myös paljon annettavaa lähimmäisilleen. He muodostavat eräänlaisen Jumalan reserviläisjoukon, joka voidaan kutsua palvelukseen, kun valtakunnan etu niin vaatii. Ja nyt se vaatii. Tuskin koskaan on Suomessa kohdattu niin paljon rikkinäisyyttä, hämmennystä ja pimeyttäkin ihmissuhteissa ja jumalasuhteessa kuin juuri nyt. Luopuminen Jumalan hyvästä tahdosta eri elämänalueilla on aiheuttanut monien ihmisten elämässä tavattomasti rikkinäisyyttä ja tuskaa.

Herätysliikkeissä on aina korostettu mallikkoutta ja jokaisen kristityn vastuuta. Niissä on pyritty jarruttamaan kristinuskon kehittymistä käytännössä liian pappiskeskeiseksi. Paimenet on annettu seurakunnalle lahjaksi, mutta heidän tehtävänsä on vapauttaa seurakunnan varsinainen voimavara: tavalliset kristityt miehet ja naiset.

Ennen kaikkea on kyse siitä, että jokaisella ihmisellä on mahdollisuus siihen yltäkylläiseen elämään, jonka Jeesus tuli tuomaan meille. Siihen kokonaisuuteen kuuluu myös mahdollisuus käyttää – ikään katsomatta – omia lahjoja ja kokemusta lähimmäisen palvelemiseen. Tehtävä, joka usein antaa kaikkein eniten palvelijalle itselleen.