28.2.2013

Eräs aviomies oli lähtenyt voimakkaan ihastuksen johdattelemana toisen naisen matkaan ja hylännyt vaimonsa. Vaimo koki kuitenkin, että se oli väärin eikä voisi olla kestävää. Niinpä hän alkoi kivuliaasti kyynelin ja rukouksin odottaa miehen palaavan ja päätti itse pitää kiinni aviolupauksestaan. Lopulta sitkeä rakkaus kantoi hedelmää. Mies tuli yli vuoden kuluttua takaisin, katui syvästi ja pyysi anteeksi. Alkoi hidas luottamuksen ja yhteyden palauttamisen tie. Tämä heidän julkisesti seurakunnassa kertomansa tapaus on harvinainen esimerkki sitkeästä, peräänantamattomasta rakkaudesta, joka ei ollut missään nimessä helppoa.

Muutama kuukausi sitten haastattelimme lehdessämme myös miestä, joka on jo vuosia vihkisormus yhä sormessaan odottanut yllättäen lähteneen vaimonsa paluuta. Tiedossa on muitakin samanlaisen ratkaisun tehneitä. Jokainen ymmärtää, miten vaikea tällainen tie voi käytännössä olla.

Raamatussa on syvälliset perustelut ja esimerkit tällaisesta täysin poikkeuksellisesta rakkaudesta – kaikkein ilmeisimpänä Jumalan rakkaus omaa kansaansa kohtaan. Yhä uudestaan Jumala kutsuu hänen yhteydestään luopunutta ja pois lähtenyttä kansaansa, odottaa sitä ja ottaa sen uudestaan yhteyteensä.

Jumala ei koskaan peruuta ihmiselle antamaansa lupausta. Hän on aina uskollinen meitä kohtaan, silloinkin kun me olemme olleet uskottomia häntä kohtaan. Suurin osoitus tästä on Kristuksen ristinkuolema.

Jeesuksen arvio oman aikansa sukupolvesta oli surullinen mutta varmasti yhtä totta, kuin jos se sanottaisiin omastamme: ”Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki.” Jeesus selittää, että Joonan merkki on se, että samoin kuin profeetta Joona oli meripedon vatsassa kolme päivää ja yötä, samoin Jeesus on maan povessa ristiinnaulitsemisensa jälkeen, ennen kuin hänet herätetään kuolleista. Siinä on Jumalan lopullinen merkki ihmiskunnalle hänen peräänantamattomasta rakkaudestaan.

Apostoli Johannes kirjoittaa siitä, miten Jumala osoitti rakkautensa meitä kohtaan siinä, että hän kuoli meidän puolestamme, silloin kun me vielä olimme hänen vihollisiaan.

Yli seitsemänkymmentä prosenttia suomalaisista on kastettu kolmiyhteisen Jumalan nimeen. Suuri osa kastetuista ei kuitenkaan elä sisäisessä sydämen yhteydessä Jumalaan. Yli puoli miljoonaa suomalaista määrittelee itsensä ateisteiksi eli ei edes usko Jumalan olevan olemassa. Joillekin kristillisyys voi olla vain sinänsä hyvä sosiaalinen harrastus.

Samoin kuin edellä mainittu mies pitää sormusta nimettömässään ja odottaa, samoin Jumalakin pitää kiinni kasteeseen liittämästään lupauksesta ja odottaa. Jokaiselle, joka kulkee vieraana Jeesukselle, jonka omaksi hänet on kasteessa liitetty, kuuluu kysymys: Miksi et palaisi sielusi lunastajan ja Vapahtajan luokse?

Jumala kysyy rakkaudellisesti profeetta Jeremian kautta: “Mitä pahaa isänne minusta löysivät, kun he kääntyivät minusta pois? He lähtivät seuraamaan olemattomia jumalia ja menettivät arvonsa minun silmissäni.” Jeremian mukaan Jumalan kutsu on edelleen voimassa: “Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, minä parannan teidät luopumuksestanne.”