Ei yli sen mitä on kirjoitettu

7.3.2013

Viime viikolla mediaan ryöpsähtänyt keskustelu Pirkko Jalovaaran opetuksista valaisee ainakin kahta asiaa.

Ensinnäkin mediassa uskon asioita käsittelevät jatkuvasti toimittajat, joilla on liian hatarat perustiedot erilaisista hengellisistä liikkeistä. Toimittajat eivät tunne riittävästi, mitä liikkeet todellisuudessa opettavat ja millaisia niiden käytännöt ovat – puhumattakaan todellisesta teologian tuntemisesta.

Aina ei myöskään näytä olevan tietoa siitä, kuka voisi olla oikeutettu toimimaan erilaisten ilmiöiden todellisena asiantuntijana. Eihän kukaan hyväksyisi urheilutoimittajaksi henkilöä, joka ei erota eri joukkueita, eri pelien erilaisia sääntöjä tai valmentajia ja pelaajia toisistaan.

Asioita pitää ehdottomasti saada tutkia vapaasti, ja ulkopuolinen kritiikin esittäjä voi joskus tehdä palveluksen kristityille. Perusfaktat ja erilaiset vaikuttavat päätekijät pitää kuitenkin olla tiedossa.

Toinen varsinainen kysymys on se, miten kristityn pitäisi suhtautua siihen, mitä Raamattu opettaa erilaisista yliluonnollisista henkiolennoista. On havaittavissa kaksi erilaista asennetta.

Ensinnäkin on kiusaus uskoa liian vähän. Se, joka kieltää tai pyrkii selittämään pois Raamatusta ihmeet, tuonpuoleisen tai hyvien ja pahojen henkiolentojen todellisuuden, ei tee Raamatulle oikeutta. Eihän Raamattu ole ateistinen ja naturalistinen eli kaiken yliluonnollisen kieltävä kirja. Persoonallisen pahan eli Saatanan ja pahojen henkiolentojen olemassaolo on osa Raamatun monipuolista todellisuudenkuvaa niin kuin enkelien ja kolmiyhteisen Jumalan olemassaolo. Kristitystä, joka ei usko näitä Raamatun opetuksia, voitaisiin sanoa, että hän uskoo liian vähän.

Sellaisesta kristitystä taas, joka lisää uskonelämäänsä ylimääräisiä uskomuksia, joilla ei ole mitään pohjaa Raamatussa, voisimme sanoa, että hänen uskonsa on apostoli Paavalia lainataksemme mennyt ”yli sen mitä on kirjoitettu”. Kumpikin on yhtä vaarallista. Mutta ”yliuskomista” voi olla vaikeampaa havaita ja vastustaa erityisesti siksi, että se vaikuttaa niin ”hengelliseltä”.

Herätysliikkeissä, karismaattisuudessa ja koko kristikunnassa esiintyy paljon ”yliuskomista”. On kaikenlaisia uskonnollisia sääntöjä, käytäntöjä, toimintoja ja ilmiöitä, jotka menevät pitkälti yli sen, mitä Raamatussa on kirjoitettu. On hyvin vapauttavaa pysyä Jeesuksen ja apostolien terveessä opetuksessa.

Erilaiset henkiolennot eivät Raamatussa esiinny vapaasti toimivina. Monien ei-kristillisten uskontojen vaikutuspiireissä henkien vaikutuksia pelätään ja ihmiset pyrkivät lepyttämään niitä erilaisilla uhreilla ja muilla toimenpiteillä. Raamatun mukaan koko yliluonnollinen maailma on kuitenkin täydellisesti ja kokonaan Jumalan hallintavallassa. Kristuksen ristillä hankkima sovitus ja anteeksiantamus vapautti meidät synnin, kuoleman ja Perkeleen hirmuvallasta.

Uuden testamentin teksteissä pahan vaikutusta ei koskaan liitetä lääkkeisiin, vaan esimerkiksi harhaiseen opetukseen, epämoraaliseen käytökseen, petokseen ja epäjumalanpalvelukseen. Pahan valtaa vastustetaan Paavalin opetuksen mukaan muun muassa rukouksella, julistamalla evankeliumia Kristuksesta, pysymällä totuudessa, työnteolla ja ihmissuhteiden vaalimisella.