11.10.2012

Suomalaisten vanhenemisesta puhutaan usein kielteisin etumerkein ja ongelmakeskeisesti. Tähän vaikuttavat eläkkeellä olevan väestön määrän voimakas lisääntyminen, vanhustenhuoltoon liittyvät ongelmat ja tulevaisuuden talouskysymykset.

Professori Alf Rehn ja toimitusjohtaja Risto E.J. Penttilä käsittelevät uudessa kirjassaan Suunnaton Suomi muun ohella myös tätä asiaa. He pyrkivät kääntämään keskustelun vanhuksista myönteisempään suuntaan. Heidän mielestään se, että yli 65-vuotiaiden poliittinen ja taloudellinen merkitys kasvaa tulevaisuudessa voimakkaasti, ei ole huono asia. Kirjoittajien mukaan suomalaiset vanhukset ovat maailman parhaita. Maailmanlaajasti katsoen he kuuluvat terveimpiin, parhaiten koulutettuihin, fiksuimpiin ja aktiivisimpiin. Lisäksi suomalaisen geriatrian eli vanhuslääketieteen samoin kuin vanhustenhoidon osaaminen on huippuluokkaa.

Rehnin ja Penttilän mielestä väestön vanheneminen voi olla Suomessa menestystarina. He puhuvat vanhuustaloudesta, jossa vanhusten suuri ostovoima voitaisiin hyödyntää ja Suomi voisi olla edelläkävijämaa kannustamalla ikäihmisiä toimimaan yrittäjinä ja asiantuntijoina.

Muistutus siitä, millaisen resurssin vanhemmat ihmiset muodostavat, yhtä hyvin työelämässä kuin talouselämässä ja poliittisina vaikuttajina, on tervetullut näkökulma.

Eri-ikäisiä ei tietenkään pidä asettaa vastakkain. Totuutta on myös sanonnassa “Nuorissa on tulevaisuus”. Yritysstrategioidenkin mukaan kokeneimpien työntekijöiden ja johtajien yhteistyö huomattavastikin nuorempien kanssa on usein hedelmällistä, kunhan se saadaan toimimaan myös käytännössä. Juuri nyt tarvitaan koko yhteiskunnassa ja perheissä eri ikäpolvien toinen toisensa löytämistä ja tukemista.

Myös kristillisessä, hengellisessä työssä tällainen yhteistyö on suuri voimavara ja siunaus. Siksi kaikkea nuorisotyötä ja vanhempien parissa tehtävää hengellistä työtä ei tulisi erottaa toisistaan. Kaikkien eri-ikäisten hengelliset tarpeet tulisi ottaa huomioon. Erityistyömuodoilla on toki paikkansa, mutta myös eri-ikäisten yhteistä hengellistä toimintaa tarvitaan. Tämä näköala onkin huomioitu nykyään esimerkiksi hengellisillä kesäjuhlilla siten, että tuntuva osa ohjelmasta on yhteistä.

Monet ikäihmiset ovat jo nyt kantamassa erittäin merkittävää vastuuta vapaaehtoisessa kristillisessä toiminnassa. Seniorilähettien lähettämisen arvo on suomalaisissa lähetysjärjestöissä ymmärretty jo kauan. Samoin hengellisessä työssä kotimaassa lukemattomilla eläkeikäisillä on aivan ratkaiseva rooli – eikä vain avustavissa tehtävissä vaan myös johtotehtävissä.

Tämä kaikki on myönteistä, mutta vielä paljon enemmän voitaisiin tehdä.

Hengellisessä kentässä tarvitaan uutta heräämistä kykyjen etsintään. Kaikenikäiset ja monilla erilaisilla lahjoilla varustetut kristityt on tietysti ennen kaikkea nähtävä sisarina ja veljinä, suurena hengellisenä perheenä. Mutta jokainen voi myös omien lahjojensa, elämäntilanteensa ja kutsumuksensa mukaisesti palvella kristillisissä seurakunnissa ja yhdistyksissä mitä moninaisimmissa tehtävissä. Se on erityisen ajankohtaista juuri nyt, kun vanhusten tulevaisuudesta ja hyvinvoinnista käydään vilkasta keskustelua.