16.8.2012
Tuoreimman kirkollisen tutkimuksen tulokset ovat karumpaa luettavaa kuin minkään aiemman. Kirkon tutkimuskeskuksen johtaja Hanna Salomäki kommentoi tässä lehdessä: ”Tuore Gallup Ecclesiastica -tutkimus osoittaa suomalaisten sitoutuvan yhä heikommin keskeisiin kristillisiin uskomuksiin. Kristillisiin oppeihin uskominen on heikentynyt tasaisesti jo pitkään, mutta muutaman viime vuoden aikana on tapahtunut raju lasku. Vieraantuminen kristillisestä dogmista koskee ennen muuta nuoria miehiä. Vain yksi kymmenestä alle 25-vuotiaasta miehestä uskoo siihen, että Jeesus on Jumalan Poika. Samanikäisistä naisista näin ajattelee joka kolmas.”
Vastaukset ovat samansuuntaiset myös, kysyttiinpä uskoa Jeesuksen ylösnousemukseen tai taivaan ja helvetin olemassaoloon.
Kun tutkimuksen tuloslukuja verrataan siihen, miten rajusti ateistiksi itsensä mieltävien määrä on samassa ikäluokassa kasvanut, alkaa lopullisesti aueta nuoren sukupolven uskon tila. Se on menossa ja mennyttä.
On vaikea hyväksyä uskonnollisen kentän karua muuttunutta tilannetta. Moni muistuttaakin rippikoulun ja kirkon diakoniatyön suosiosta kansan parissa. Ne ovatkin huipputärkeitä työmuotoja. Tässä yhteydessä ne eivät kuitenkaan lohduta.
Ensinnäkään nykyinen rippikoulu ei pidä uskoa yllä pitkällä tähtäimellä, tai sitten sille ei ole uskonelämän kannalta toimivaa jatkoa. Vaikka 87 prosenttia nuorista tungeksii rippikouluun, kaksi kolmannesta samasta ikäluokasta ilmoittaa muutaman vuoden päästä, ettei enää usko kristinuskon mukaan.
Diakoniatyö puolestaan tavoittaa pelkästään avointen ovien toiminnallaan puoli miljoonaa suomalaista vuodessa. Se on enemmän kuin kaikkien maamme festivaalien yhteinen kävijämäärä, 320 000. Diakoniatyö ei kuitenkaan itsessään vielä synnytä kenessäkään uskoa. Siihen tarvitaan Jumalan sanaa.
Tällä viikolla Kansanlähetysopistolle kokoontuvat evankelistat eri tunnustuskunnista ovat hurjan haasteen edessä: miten evankelioida pakanallistuva Suomi? 77,2 prosenttia on kastettu ja kuuluu kirkkoon, mutta vain vähemmistö uskoo edes kaikkein keskeisimpiin kristinuskon pelastustotuuksiin. Tässäkin lehdessä haastatellut lapsityöntekijät kertovat kohtaavansa yhä enemmän lapsia, jotka eivät tiedä Jeesuksesta yhtään mitään.
Yksi asia on täysin varma. Ratkaisu ei löydy uskon vesittämisestä ja liberalisoimisesta.
Margaret Wente kirjoitti Globe and Mail -lehdessä 28.7. Kanadan yhdistyneen kirkon, maan suurimman protestanttisen kirkon, kuolemasta. Kirkko on menettänyt 60 prosenttia jäsenistään. Siihen kuuluu seurakuntia, jotka luonnehtivat itseään post-teistiseksi, koska ne eivät enää usko Jumalaan.
Wente kirjoittaa: ”Yhdistynyt kirkko ei ole yksin. Kaikki maallistuneet, liberaalit kirkot luhistuvat. 1960-luvulla liberaalit kirkot laskivat tulevaisuutensa sen varaan, että niistä tulee avoimempia, suvaitsevampia, tasa-arvoisempia ja edistyksellisempiä. Ajateltiin, että siten tavoitettaisiin jumalanpalvelukseen uusia sukupolvia. Se oli suunnaton virhearvio.”
Nyt Wente perää ratkaisuksi kirkon jäsenkatoon aidon hengellisyyden paluuta.