15.1.2009

Yksi alkavan vuoden polttavimmista kysymyksistä on, miten yhä moniuskoisemmaksi muuttuva kirkko voisi säilyä ainakin muodollisesti yhtenäisenä. Uskon yhteys kirkossa on jo kauan sitten rikkoutunut. Jotkut kiistävät suuret pelastushistorian totuudet, kuten Jeesuksen biologisen neitseestäsyntymisen, sijaissovituskuoleman tai ruumiillisen ylösnousemuksen, ja toiset tunnustavat ne. Jotkut eivät välitä Raamatun selvistä esimerkiksi sukupuolieettisistä opetuksista, ja toiset seuraavat niitä.

Vastakkaiset asenteet ovat tehneet sisäisen yhteyden mahdottomaksi. Vain aito parannuksessa eläminen ja Jumalan sanaan sitoutuminen luovat todellisen hengellisen yhteyden uskovien välille. Yhteiseen jumalanpalvelukseen osallistuminen tai samaan ehtoollispöytään tuleminen ei vielä itsessään välttämättä synnytä hengellistä yhteyttä, mutta voi ilmentää sitä, jos sellainen yhteys muuten on olemassa.

Tunnettu amerikkalainen perheneuvoja James Dobson kertoo kirjassaan Love must be tough (suom. Rakkauden on oltava luja) särkyneestä yhteydestä esimerkin:

Miehellä on avioliiton ulkopuolinen suhde. Vaimo pyytää useamman kerran häntä jättämään toisen naisen, mutta turhaan. Lopulta vaimo epätoivoissaan sanoo: ”Jos et jätä tuota toista, otan avioeron.” Mies haluaisi pitää vaimonsa, muttei halua luopua toisestakaan naisesta. Hän sanoo vaimolleen: ”Jos otat avioeron, niin tiedä, että sinä olet sitä hakenut, en minä, ja ero on silloin sinun syysi.”

James Dobson neuvoo tällaisen kieroilun ja kiristyksen kohteeksi joutunutta vaimoa asettamaan miehelle ehdottoman takarajan, johon mennessä hänen olisi katkaistava suhde toiseen naiseen, tai vaimo hakisi avioeroa. Dobson kehottaa vaimoa pysymään lujana, jotta miehen on pakko tehdä ratkaisu.

Dobsonin mukaan syyllinen avioliiton kariutumiseen ei tällaisessa tapauksessa ole vaimo vaan mies. Vaimo vain julkistaa kriisin, joka avioliitossa miehen uskottomuuden takia todellisuudessa jo vallitsee. On väärin vaatia naista suostumaan käytännön moniavioisuuteen.

Kirkon ykseyden suhteen jotkut toimivat kuin edellä mainittu mies. Ensin he itse muuttavat oppiaan ja etiikkaansa Raamatun ja kristillisen tunnustuksen vastaiseksi. Kun Raamatussa pysyvät kirkon työntekijät ja seurakuntalaiset tämän jälkeen jättäytyvät pois jumalanpalvelusyhteydestä ja yhteistyöstä Raamatun sanasta luopuneiden työntekijöiden kanssa, heitä syytetään kirkon yhteyden rikkomisesta.

Tällainen on kirkollista kieroilua. Kirkon yhteyden rikkovat ne piispat, papit ja muut seurakuntien työntekijät sekä seurakuntalaiset, jotka opettavat tai elävät Raamatun sanan vastaisesti, esimerkiksi kieltävät Raamatun keskeisiä pelastushistoriallisia totuuksia tai ovat rekisteröineet samaa sukupuolta olevan parisuhteensa. Heidän pitämistään jumalanpalveluksista pois jättäytyminen tuo ainoastaan ilmi jo tapahtuneen hengellisen yhteyden särkymisen.

On luonnollista, oikein ja rakkauden mukaista vetäytyä jumalanpalvelusyhteydestä uskosta julkisesti luopuneen papin kanssa. Sen jatkaminen olisi osallistumisesta samaan luopumukseen  Jumalan sanasta. Jokaisen kristityn on tärkeä löytää itselleen sellainen hengellinen yhteys, jossa pitäydytään Jumalan sanaan.