4.5.2006

Valtiolla on kunnianhimoinen tavoite suomalaisten suhteen: vuoteen 2015 mennessä ”Suomi on Euroopan turvallisin maa”.

Töitä on vielä paljon jäljellä, jotta päästäisiin tavoitteeseen vanhusten kohdalla.

Yli 65-vuotiaiden määrä lisääntyy Suomessa 15 prosentista 26 prosenttiin seuraavien kolmenkymmenen vuoden aikana. Tutkimusten mukaan yli 65-vuotiaista naisista 9 prosenttia ja miehistä 3 prosenttia on kokenut tulleensa ”kaltoin kohdelluksi”.

He ovat joutuneet kokemaan jonkinlaista asiatonta tai huonoa kohtelua, hyväksikäyttöä tai väkivaltaa. Se on voinut olla luonteeltaan fyysistä, henkistä, seksuaalista tai taloudellista. Kyseessä on voinut olla myös hoidon tai avun laiminlyönti tai omien oikeuksien loukkaaminen tai rajoittaminen. Kaltoin kohteluun syyllistynyt ihminen on voinut olla esimerkiksi puoliso tai joku muu omainen, ystävä tai tuttava, tai hoitovastuussa oleva henkilö.

Kristillisen uskon näkökulmasta jokainen vanhus on ainutlaatuinen ja arvokas. Siksi hän ansaitsee myös inhimillisen ja arvokkaan kohtelun.

Kristillinen usko antaa toisenkin tärkeän näkökulman elämään. Me olemme iankaikkisuusolentoja. Elämä ei pääty kuolemaan. Siksi uskon ulottuvuus on hyvin tärkeä ja olennainen osa jokaisen ihmisen elämää, myös vanhuksen.

Nuoruuteen, tuottavuuteen, kilpailuun, kauneuteen ja hyödyllisyyteen keskittyvä aikamme sortuu kovin helposti pinnallisuuteen. Elämä – myös vanhusten – pyritään täyttämään viihteellä, peleillä ja kilpailuilla. Paljon siitä syvyydestä ja elämänkokemuksesta, mitä moni vanhus kantaa sisimmässään, jää kuulematta. Vanhusten itsensäkin elämä köyhtyy ja pinnallistuu.

Aktiivinen uskonelämä voi korjata tätä asiaa ratkaisevasti. Meidät on, iästä riippumatta, luotu kuuntelemaan Jumalan sanaa ja rakastamaan ja palvelemaan lähimmäistämme. Teemme sen niillä edellytyksillä ja resursseilla, mitä meillä kussakin elämäntilanteessa on.

Myös vanhempana on mahdollista elää niin, että käyttää Jumalan suomia lahjoja palvellakseen muita. Esirukoilijana, kuuntelijana, sielunhoitajana, tukijana tai neuvojana elämänkokemus on vain eduksi. Nuoremmat ihmiset tarvitsevat vanhempia, ja vanhemmat voivat luonnollisesti tarvita nuorempien tukea ja apua.

Jumalan antama elämä on kaikenikäisille ihmissuhteiden korkeakoulu. Tarkoitus olisi oppia kohtelemaan toinen toistamme kunnioittavasti ja rakentavasti. Siten tuotamme aitoa iloa ja lämpöä toistemme elämään niin maallisesti kuin hengellisestikin.

Viimeaikaiset uutiskuvat täyteen ahdetuista, alimiehitetyistä ja kiireisistä vanhusten hoitolaitoksista kertovat vääristyneestä arvomaailmasta. Kannattaa pitää tarkkaan muistissa, että se poliitikko, joka sanoi haastattelussa: ”Jos minä joskus kuolen” oli käsittänyt väärin. Me kaikki kuolemme, ja sitä ennen me vanhenemme. Meidän on kohdeltava vanhuksia niin kuin haluaisimme itse vanhemmiten tulla kohdelluksi.