Välinpitämättömyyden ja vaikenemisen synti

10.10.2013

On olemassa vääryyttä, joka voi jatkua vain sen takia, että sen annetaan jatkua. Ihmisten ostaminen ja myyminen on juuri sellaista. Orjakaupasta tehtiin laitonta yli kaksisataa vuotta sitten, mutta orjuuttaminen jatkuu edelleen.

Sivut 8–9 tässä lehdessä käsittelevät ihmiskauppaa. Arviolta 27 miljoonaa ihmistä on tänäänkin ihmiskaupan uhreina. Heitä on myös Suomessa. Ihmiskaupan yleisin muoto on naisten ja lasten myyminen prostituutioon tai pornoteollisuuteen. Tämän kasvavan epäinhimillisen bisneksen arvioidaan tuottavan vuosittain kymmeniä miljardeja euroja.

Miksi sen annetaan jatkua? Miksei Suomessa edes ole saatu aikaan lakia, joka kriminalisoisi myös seksin ostamisen? Ruotsissa tällainen laki on olemassa. Se on yksi niitä harvoja maita, joissa ihmiskauppa on vähentynyt kymmenen viime vuoden aikana.  Tiukentunut lainsäädäntö on muokannut ruotsalaisten asenteita kielteisemmiksi seksibisnestä kohtaan. Tietenkään lainsäädäntö ei yksin riitä, mutta se olisi selkeä signaali siitä, että ihmiseen kohdistuva väkivalta ja riisto ei voi olla hyväksyttävää.

Kristinuskon mukaan kaikki seksuaalinen väärinkäytös on syntiä Jumalan edessä, mutta kaikkeen ei voi puuttua yhteiskunnallisella lailla. Ihmiskauppaan voi ja tulee puuttua.

Koska täällä kuollaan

Kenttäpiispa Pekka Särkiö puolusti hiljattain pappien työtä puolustusvoimissa toteamalla: ”Sotaväen sisällä sotilaspappien työtä kyllä arvostetaan. Viime kädessä sotilaspappeja tarvitaan siksi että sodassa kuollaan.” Samanlainen ajatus kerrotaan olleen tunnetulla edesmenneellä teologilla Osmo Tiililällä: ”Kirkko on olemassa sen tähden, että täällä kuollaan.”

Raamattu toteaa yksiselitteisen selvästi: ”Jokaisen ihmisen osana on kerran kuolla ja sitten joutua tuomiolle.” Se ei varmasti ole kaikkein suosituin puheenaihe. Silti kristittyjen ja kirkon olisi paljon parempi ansaita paikkansa yhteiskunnassa keskittymällä ihmiselämän olennaisimpiin asioihin sen sijaan, että pyritään olemaan mahdollisimman ajankohtaisia ja suosittuja. Se mikä juuri nyt on ajankohtaista, ei välttämättä ole kaikkein olennaisinta, mutta se mikä on olennaista, on aina yhtä ajankohtaista.

Elämälle antaa oikeanlaista syvyyttä muistaa, että elämme aina vastuullisina Jumalan edessä. Tämän elämän jälkeen sanamme, tekomme ja jopa ajatuksemme arvioidaan iankaikkisuusseuraamuksin. Sillä, mitä täällä ajatellaan, sanotaan ja tehdään, on paljon enemmän merkitystä kuin useimmiten ymmärrämmekään.