11.9.2008

Kansanlähetyksen vastuunkantajaretriitissä viime viikonvaihteessa puhui Norjan suurimman lähetysjärjestön Misjonssambandetin tiedotuspäällikkö Espen Ottosen, joka äänestettiin tänä vuonna maansa uskonnollisten vaikuttajien joukosta vaikutusvaltaisimmaksi. Jatkuvasti Norjan medias­sa esiintyvän Ottosenin sanoman voi kiteyttää Raamatun sanontaan ”totuutta noudattaen rakkaudessa”.

Ottosen varoitti vakavasti konservatiivisia kristittyjä lankeamasta toisia vähättelevään, ulkokohtaiseen asenteeseen, kun pyritään pitämään kiinni Raamatun opetuksista maallistuvassa ajassa. Varoitus on ajankohtainen. Ainoa kristitylle luvallinen asenne on aina ja kaikkialla ystävällisyys ja kunnioitus niitä kohtaan, jotka ovat kanssamme eri mieltä, silloinkin kun on kyse lopullisesta ja sovittamattomasta oppia tai etiikkaa koskevasta erimielisyydestä.

On kuitenkin syytä huomata, ettei ystävällisyys tarkoita, että on luovuttava omasta vakaumuksesta tai tehtävä kaikessa yhteistyötä toisen osapuolen ehdoilla. Vaatimus keskustella asiallisesti ja kuunnella toisia aidosti kätkee joskus sisälleen myös vaatimuksen luopua raamatullisesta kannasta keskusteltavassa asiassa. Siihen ei tule suostua. Sama Raamattu, joka sitoo meitä olemaan aina kunnioittavia ja ystävällisiä puheessamme ja käytöksessämme, sitoo meitä myös olemaan aina selkeitä ja horjumattomia kannanotoissamme ja pitäytymisessämme Raamatun opetuksiin sekä puheissa että käytännössä.

Espen Ottosen painotti erityisesti sitä, että herätyskristittyjen on välttämätöntä pitää jatkuvasti julkisesti esillä omia ydinarvojaan. Yksi keskeisimpiä herätyskristillisiä ydinarvoja on se, että uskomme ihmisen olevan iankaikkisuusolento. Jokainen ihminen tulee viettämään tämän elämän jälkeen alkavan iankaikkisuuden joko taivaassa Jumalan luona tai taivaan ulkopuolella kadotuksessa. Kadotus ei ole tiedostamaton vaan tietoinen ja peruuttamaton tila.

Ottosen muistutti, että vain seitsemän jaetta ennen kuin Paavali kirjoitti vankilassa Filippiläiskirjeen kuuluisat sanat: ”Iloitkaa aina Herrassa! Sanon vielä kerran: iloitkaa!”, hän oli kirjoittanut: ”Olenhan usein sanonut teille ja nyt sanon aivan itkien, että monet elävät Kristuksen ristin vihollisina. Heidän loppunsa on kadotus. Vatsa on heidän jumalansa ja häpeä heidän kunniansa, ja he ajattelevat vain maallisia asioita.”

Viimeisestä tuomiosta ja kadotuksesta puhut­taessa on erityisen tärkeää, että meillä on oikea asenne. Jeesus on tässäkin esikuvamme. Kukaan ei ole koskaan elänyt niin täynnä rakkautta kuin Jeesus. Samalla juuri Jeesus puhuu evankeliumeissa kadotuksen todellisuudesta enemmän kuin kukaan muu. Todellisen rakkauden ja totuuden tulisi aina olla erottamattomat.

Tämä on luovuttamaton ydinarvo myös lähetysjärjestölle. Yleisin kuva lähetystyöstä nykyään on se, että se on avustamista, diakoniaa ja ihmisten elinolojen parantamista. Kaikki nämä kuuluvat kyllä osana kristittyjen tekemään lähetystyöhön. Mutta ytimeltään lähetystyö on Jeesuksen Kristuksen julistamista ainoana tienä pelastukseen ja Jumalan yhteyteen. Vain ja ainoastaan hänen nimessään on olemassa syntien anteeksiantamus, jota ilman kukaan ei voi koskaan välttää joutumasta kadotukseen ja päästä taivaaseen.