Tietoa abortista pelätään

18.9.2008

Suomenruotsalaista Markuksen seurakunnan kappalaista Halvar Sandellia vastaan nostettu rikossyyte aidon aborttifilmipätkän näyttämisestä rippikoulussa eteni Vihdin poliisissa esitutkintaan. Sandell on jo saanut piispa Gustav Björkstrandilta kirjallisen huomautuksen asiasta. Harvinaislaatuinen tapaus on nostanut abortin keskustelunaiheeksi.

Nykyään yli 95 prosenttia aborteista tehdään sosiaalisin perustein, eli silloinkin raskauden jatkaminen tai synnytys olisi äidille ”huomattava rasitus”. Uuden ja sallivamman aborttilain tultua voimaan on Suomessa 36 viime vuoden aikana abortoitu yli puoli miljoonaa lasta.

Tuskin kukaan enää kiistää sitä, että abortin kohteena on ainutlaatuinen, joskin hyvin pieni ihmisyksilö. Todisteet siitä ovat täysin kumoamattomat. Kaukana takana on aika, jolloin ei tiedetty, minkä kokoinen ja näköinen olento se pieni ihmislapsi on, joka abortissa kuolee.

Kyse onkin nyt siitä, annetaanko näille pienenpienille ihmisille edes ihmisoikeutta olla olemassa. Se, missä ihminen sijaitsee – kohdun sisä- vai ulkopuolella – ei tietenkään voi vaikuttaa hänen ihmisarvoonsa. Yhtä vähän sen tulisi vaikuttaa, minkä kokoinen tai näköinen hän on tai kuinka riippuvainen hän on muista. Puhumattakaan siitä, että hänen älynsä kehittyneisyys tai mahdollinen vammaisuutensa saisi vaikuttaa ihmisarvoon.

Kuitenkin tämäntyyppisillä, täysin kestämättömillä perusteilla aborttia on menneinä aikoina puolustettu. Moni aborttiin myönteisesti suhtautuva ei juuri tiedä tai välitä siitä, mitä toimenpiteessä todellisuudessa tapahtuu. Abortti sotii niin selvästi ihmisen vaistomaista perusmoraalintajua vastaan, että sitä usein seuraa niin sanottu post abortion stress -syndrooma. Nainen, jolle on tehty abortti, voi sen vuoksi myöhemmin elämässään kokea vaikeaa henkistä ahdistusta.

Jo siksi on ehdottoman tärkeää, että niin nuorille kuin kaikenikäisille annetaan oikeaa ja asiallista tietoa abortissa. Ajatus, että 15-vuotiaalle saa kyllä tehdä abortin, mutta hänelle ei saisi näyttää, mistä siinä oikein on kyse, on hyvin erikoinen.

Raskautta ei lain mukaan saa keskeyttää 12. raskausviikon jälkeen, mutta on hyvin todennäköistä, että jo seitsemän viikon vanha sikiö aistii herkästi kosketuksen ja kivun. On järkyttävä tosiasia, että nykyinen eläinsuojelulaki antaa paremman suojan lopetettavalle eläimelle kuin aborttilaki syntymättömälle lapselle. Eläimelle ei saa teurastettaessa tuottaa kipua, mutta abortin kivuliaisuudesta ei uskalleta edes keskustella. Eläinten kärsimyksistä on silti useasti näytetty järkyttäviä ja surullisia dokumentteja televisiossa.

Kristityt ovat aivan alusta asti torjuneet abortin jyrkästi. Jo alkukirkon ”katkismusopetukseen”, jota annettiin pakanuudesta kristinuskoon kääntyneille, kuului opetus siitä, ettei aborttia saa tehdä eikä lapsia saa jättää heitteille.

Tähän on vankat raamatulliset perusteet. Valitettavasti Raamatulla voi kirkossamme enää perustella yhä harvempia asioita, mutta Kristukseen ja hänen sanaansa sitoutuneille aborttikysymys on aina ollut täysin selvä. Jokaisella Jumalan luomalla, kohdussa elävällä lapsella on oikeus olla tervetullut tähän maailmaan.