16.10.2008
Raamattu ei ole talouden vaan pelastuksen oppikirja. Se puhuu kuitenkin paljon myös taloudesta.
Peruslähtökohta on, etteivät raha ja rikkaus itsessään ole väärin, mutta niistä ei saa tehdä elämän tarkoitusta tai päätavoitetta. Rahaa ei saa metsästää muiden arvojen kustannuksella. ”Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri. Rahaa havitellessaan monet ovat eksyneet pois uskosta ja tuottaneet itselleen monenlaista kärsimystä”, apostoli Paavali kirjoittaa.
Metodismin perustaja John Wesley valitti herätyksen keskellä, että uskoon tulleet ihmiset luopuvat uskostaan sitä mukaa kun rikastuvat. ”Missä vain vauraus on lisääntynyt, uskonnon olemus on sitä mukaa menettänyt merkitystään… Kun rikastuminen lisääntyy, lisääntyy myös ylpistyminen, vihamielisyys ja rakkaus maailmallisuuteen kaikissa muodoissaan.”
Raamattu näkee taloudellisen hyvinvoinnin Jumalan lahjana, joka mahdollistaa lähimmäisen palvelemisen. Sen hankkimisessa on oltava rehellinen ja oikeudenmukainen ja pidettävä koko ajan mielessä, että kaiken varsinainen omistaja on Jumala. Olemme vastuussa omaisuutemme käytöstä toistemme lisäksi myös Jumalalle.
Apostoli Paavali opastaa varallisuuden oikeanlaiseen käyttöön. ”Varoita niitä, jotka tässä maailmassa ovat rikkaita, etteivät he ylpeilisi, eivätkä panisi toivoaan epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka antaa kaikkea runsain mitoin nautittavaksemme. Kehota heitä tekemään hyvää, keräämään rikkaudekseen hyviä tekoja ja jakamaan anteliaasti omastaan muille. Näin he kokoavat itselleen aarteen, hyvän perustuksen tulevaisuutta varten, niin että voittavat omakseen todellisen elämän.” Jumalan valtakuntaan sijoittaminen on siis ikuisesti pysyviin arvoihin sijoittamista.
Maallinen rikkaus on epävarmaa. Siitä on saatu viime viikkoina järisyttäviä uutisia. Maallista ja hengellistä ei tarvitse väärällä tavalla sekoittaa tajutakseen maailmanlaajuisen talouskriisin olevan selvää esimakua siitä, ettei mikään muu valtakunta kuin Jumalan valtakunta tule koskaan jatkumaan ikuisesti.
Ilmestyskirjan kahdeksastoista luku kuvaa suuren Babylonin tuhoa. Babylon on Raamatussa jumalanvastaisuuden ja inhimillisen itseriittoisuuden ja ylpeyden symboli:
”Kaikki maailman kauppamiehet ovat rikastuneet hänen vauraudestaan ja ylellisestä elämästään”, mutta sen lopullisesta tuhosta todetaan: ”Maailman kauppamiehet itkevät ja surevat häntä, sillä enää ei kukaan osta heidän tavaroitaan. – – Hedelmät, joita koko sydämestäsi himoitsit, ovat nyt poissa, kaikki komeutesi ja koreutesi on mennyttä, eikä se milloinkaan palaa. Noiden tavaroiden kauppiaat, nuo, jotka ovat rikastuneet porton vauraudesta, seisovat loitolla, kauhuissaan siitä, miten häntä piinataan. He itkevät ja valittavat: – Voi sinua, suuri kaupunki! Sinä pukeuduit pellavaan, purppuraiseen ja helakanpunaiseen pukuun, sinun ylläsi kimalsivat kulta, jalokivet ja helmet, mutta hetkessä on rikkautesi tuhoutunut.”
Jos ja kun selviämme nykyisestä talouskriisistä, on hyvä muistaa nämä kuvaukset ja se, että jokaisen ihmisen lopullinen kaikesta luopumisen kriisi on kuolema. Siitä kriisistä ei voi ostaa itseään vapaaksi millään vauraudella. Sen valossa kannattaa tarkistaa oma arvomaailmansa.