29.8.2013

Pohjoismaissa toimivat kristilliset sisälähetysjärjestöt kokoontuivat elokuun puolivälissä Islantiin työntekijäpäiville. Osa näistä järjestöistä tekee lähetystyötä myös ulkomailla. Suomesta mukana oli Raamattuopiston, Sleyn, Kansanlähetyksen ja Slefin edustajia.

Luonnonkaru tulivuorimaa tarjosi konferenssille mielenkiintoiset puitteet. Taloudellisesta kiirastulesta hyvin toipuvan Islannin seurakunnat ja kristilliset järjestöt yhdistävät parhaillaan voimiaan yhteiseen suureen evankelioimiskampanjaan, jonka pääpuhujaksi on tulossa Franklin Graham.

Useita pohjoismaisia herätyskristillisiä sisälähetysjärjestöjä johtaa nyt alle neljäkymmentävuotiaiden sukupolvi. Kokouksessa korostui evankeliumin julistus ja Raamatun opetus Pohjoismaissa.

Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa on kolmena viime vuotena tullut toimintaan selvästi uusi ilmiö. Useat suuret sisälähetysjärjestöt ovat erityisesti nuorten aikuisten vahvasta toivomuksesta alkaneet perustaa omia seurakuntia. Norjan, Ruotsin ja Tanskan sisälähetyksillä on nyt yhteensä kymmeniä itsenäisesti toimivia seurakuntia tai seurakunnan alkuja, jotka kokoavat ihmisiä muutamasta kymmenestä satoihin.

Hyvin harvat pohjoismaisten sisälähetysten jäsenet ovat silti eronneet kansankirkoista. Enemmistö myös uusien seurakuntien aktiiveista kuuluu siis yhä kansankirkkoon. Heidän hengellinen kotinsa on käytännössä jossakin uudessa kansankirkon rakenteeseen nähden itsenäisesti toimivassa seurakunnassa, missä he käyvät ehtoollisella, heidän lapsensa kastetaan ja yhä useammat nyt myös konfirmoidaan, vihitään ja haudataan.

Tanskan ja Norjan yleisen ja kirkollisen lainsäädännön puitteissa tämä on mahdollista, ja Ruotsissa suurimmalla sisälähetyksellä Evankelisella Isänmaasäätiöllä on Ruotsin kirkon kanssa sopimus, joka mahdollistaa sille kansankirkon piispojen vihkimät papit ja itsenäiset seurakunnat. Tämä uusi ilmiö Pohjoismaissa on kehittynyt hyvin nopeasti, mutta se on selvästi kasvava trendi.

Samalla on selvää, että enemmistö Pohjoismaiden herätyskristityistä jatkaa edelleen omien kansankirkkoseurakuntiensa aktiivijäseninä. Useimpien sisälähetysjärjestöjen johtajat näyttivätkin olevan melko yksimielisiä siitä, että tulevaisuudessa työtä tehdään kahdella raiteella. Toisaalta toimitaan kansankirkkojen rakenteen sisällä, kuten tähänkin asti, mutta toisaalta syntyy jatkuvasti uusia jumalanpalvelusyhteisöjä ja kokonaisvaltaisesti täysin itsenäisesti toimivia seurakuntia.

Jatkaminen yksinomaan vanhalla mallilla, jossa kirkolla oli täysi monopoli jumalanpalvelusten järjestämiseen, tuskin on enää mahdollinen.

Kaikki pohjoismaiset sisälähetysjärjestöt painottavat nykytilanteessa laaja-alaisen evankelioimistyön tärkeyttä. Ovet evankeliumin julistukselle ovat Pohjoismaissa edelleen auki.