Kahdeksas käsky on edelleen voimassa

22.8.2013

Kahdeksas käsky kuuluu: ”Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.”

Uskonpuhdistaja Martti Luther selittää tätä käskyä Vähässä katekismuksessaan näin: ”Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme puhu lähimmäisestämme perättömiä, petä hänen luottamustaan, panettele häntä tai tahraa juoruilla hänen mainettaan, vaan puolustamme häntä, puhumme hänestä hyvää ja tulkitsemme kaiken hänen parhaakseen.”

Jos tätä käskyä olisi tänä kesänä mediassa noudatettu, ei mitään ”Räsäskohua” olisi ollutkaan. Nyt sisäministerin puhetta käsiteltäessä rikottiin kahdeksatta käskyä niin kristillisessä kuin maallisessakin mediassa.

Stig Kankkonen oli ehdottomasti oikeassa kirjoittaessaan blogissaan heinäkuussa: ”Kuinka voi olla mahdollista, että keskustelu toimittajien vastuusta on – tässäkin tapauksessa – ollut käytännöllisesti katsoen olematonta? Eihän pitäisi olla niin, että yksi keskeinen toimija voi asettua kaiken kriittisen tarkastelun ulko- tai yläpuolella?”

Räsäskohun keskellä näytti siltä, että mediassa vain hyvin harvoja enää kiinnosti tarkistaa alkuperäisistä lähteistä, mitä ministeri oli todella sanonut ja mitä ei. Vielä harvempia kiinnosti tulkita puhetta järkevästi, saatikka, että sitä olisi tulkittu puhujan parhaaksi.

Median tulee itsekin suostua kritiikin kohteeksi, koska se alistaa päivittäin muut julkiset vallankäyttäjät ankaraan kritiikkiin. Kun lehdistö ja muu media syyllistyy erityyppisen vihapuheen ja suvaitsemattomuuden esilletuomiseen, se syyllistyy tekopyhyyteen, koska se toimii itse juuri siten, mistä se soimaa muita. Ministeri Räsäsen kesäisen puheen käsittely sisälsi paljon tällaista tekopyhyyttä.

Kaksi henkilöä – Kirkko ja Kaupunki -lehden päätoimittaja Seppo Simola ja Kotimaa-lehdessä kirjoittanut Jukka Relander – tajusivat kirjoitustensa menneen pieleen ja pyysivät selväsanaisesti anteeksi. Useilla muillakin olisi ollut syytä. Kaikki me teemme puheissamme ja kirjoituksissamme virheitä, mutta useimmat mediat toimivat vielä seuraavallakin viikolla, jolloin virheet voi korjata.

Tavoitteena ei voi olla keskustelun tukahduttaminen. Reippaalle keskustelulle pitää olla tilaa. Raamattu sopii meille tässäkin hyvin esikuvaksi.

On kiitettävää, jos me median edustajat kykenemme itsekritiikkiin. Tämän päivän yhteiskunnallinen ja kirkollinen keskustelu on jo aivan tarpeeksi ristiriitaista ja hankalaa. Tämä johtuu muun muassa siitä, että yhtenäiskulttuuri on kauan sitten mennyttä ja keskustelijat edustavat nykyään usein toistensa kanssa aidosti täysin yhteen sovittamattomia näkemyksiä. Keskustelu käy mahdottomaksi, jos vielä sallimme mediassa vapaasti levittää ihmisistä perättömiä tietoja ja annamme luvan nimitellä ja panetella ihmisiä. Nostetaan kahdeksas käsky jälleen kunniaan ja otetaan itse kukin oppia tekemistämme virheistä – myös mediassa.