21.12.2006
Monet ihmiset kokevat uskovat pääasiallisesti elämänkielteisiksi ei-ihmisiksi. Mitä konservatiivisempi kristitty on ja mitä selvemmin hän sitoutuu Raamattuun, sitä enemmän häntä pidetään ei-ihmisenä.
Moneen asiaan todella joudummekin kristittyinä sanomaan selvästi ei. Mutta yhtä selvää ei aina ole, miksi me sanomme joillekin asioille ”ei”. Sanomme ”ei” siksi, että olemme sitä ennen sanoneet selvästi ”kyllä” joillekin toisille asioille. Kaikki mahdolliset ei-sanomisemme nousevat niitä edeltävistä kyllä-sanomisista.
Olemme sanoneet ”kyllä” Jumalalle maailman luojana ja ylläpitäjänä. Olemme sanoneet ”kyllä” Jumalan kymmenelle käskylle, sillä tiedämme, että jokaisen kiellon takana on myönteiset vaikuttimet. Kun käskyt sanovat ”ei” väärän todistuksen lausumiselle, ne samalla sanovat ”kyllä” ihmisen hyvän maineen puolustamiselle. Kun käskyt sanovat ”ei” varastamiselle, ne sanovat ”kyllä” ihmisen omistusoikeudelle. Kun ne sanovat ei haureudelle, ne sanovat ”kyllä” uskolliselle rakastamiselle ja huolenpidolle, ja niin edelleen.
Jumala on antanut meille käskyt suojellakseen meitä ja lähimmäisiämme. Koska tiedämme olevamme käskyjen rikkojia, sanomme kyllä Jeesukselle maailman Vapahtajana ja myös henkilökohtaisena Vapahtajanamme. Sanomme myös kyllä Jeesuksen opetuksille, sellaisina kuin ne ilmenevät Jeesuksen omissa sanoissa evankeliumeissa sekä hänen apostolien kautta antaminaan Uuden testamentin kirjeissä. Näin ollen sanomme kyllä Raamatulle.
Uskonnollisuus, joka ilmenee vain vikojen löytämisenä, sormella osoitteluna, moralismina ja tuomitsemisena, ei ole Jeesuksen opetusten mukaista. Sellainen johtaa vain epäterveeseen kapinointiin kristinuskoa vastaan.
Jeesus ei ensimmäisenä jouluna tullut maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan meidät synneistämme, jotka uhkaavat hukuttaa meidät helvettiin. Jeesus piti maailman eettisesti tiukimman saarnan – vuorisaarnan. Mutta hän otti lopulta itse kannettavakseen kaiken sen, missä me olemme rikkoneet esimerkiksi juuri vuorisaarnaa vastaan. Jeesus ei ainoastaan paljastanut meidän syntejämme, vaan hän myös sovitti ne.
Aidossa kristillisessä uskossa ei jää mitään sijaa tekopyhyydelle eikä toisten yläpuolelle asettumiselle, vaikka me kaikki syyllistymmekin niihin. Aito kristillisyys on sitä, että yksi rikkoja kertoo muille rikkojille, missä kaikki meidän rikkomuksemme sovitettiin. Juuri sitähän on lähetystyö, ja siksi sanomme niin vahvasti ”kyllä” myös lähetystyölle.
Jumalalla olisi kaikki mahdolliset syyt sanoa meille syntisille ihmisille ”ei”. Kuitenkin hän on sanonut meille selvästi ja kuuluvasti ”kyllä”, sekä ensimmäisenä jouluyönä että Kristuksen ristintyössä. Siihen perustuu lopulta koko elämämme.