15.12.2011
Kuopion hiippakunnan piispanvaalia edeltävässä keskustelussa on puhuttu myös kirkon oppia koskevista asioista. Yksi ehdokas, hiippakuntadekaani Sakari Häkkinen, on selvin sanoin sanoutunut irti uskosta Jeesuksen neitseestäsyntymiseen ja persoonallisen pahan eli Saatanan olemassaoloon. Niitä, jotka uskovat Jeesuksen neitseestäsyntymiseen, Häkkinen ihmettelee verkkosivuillaan: ”Miten tällaisten teologien kanssa voi vakavasti keskustella uskon ja tieteen suhteesta?” Häkkinen arvelee, ettei hän ole piispaehdokkaista ainoa, joka ei usko Jeesuksen syntyneen neitseestä, mutta ainoa, joka sanoo sen julkisesti.
Sakari Häkkiselle pitänee nostaa hattua rehellisyydestä. Hän sanoo kaartelematta, mihin hän ei usko. Sen sijaan hänen perustelulleen ei voi nostaa hattua. Ylen haastattelussa hän mainitsi: ”Minun uskoni ei tarvitse tuekseen antiikin ajan maailmankuvaa, mihin tuo käsitys neitseestäsyntymisestä kuuluu.”
Usko neitseestäsyntymiseen, sen enempää kuin usko Jumalan tuloon ihmiseksi Jeesuksessa, Jeesuksen ruumiilliseen ylösnousemukseen, taivaaseenastumiseen tai toiseen tulemukseen, ei tukeudu antiikin tai minkään muunkaan aikakauden maailmankuvaan. Ne ovat tositapahtumia, jotka ovat seurausta siitä, että elävä Jumala päätti ilmoittaa itsensä ihmiskunnalle. Nämä Jumalan ajassa ja paikassa tekemät pelastushistorialliset ihmeteot määrittävät, mikä on kristillinen usko.
Neitseestäsyntymisen tosiasiallisuuden kieltäminen merkitsee, että siirtyy uskontunnustusten ja siten kristillisen uskon ulkopuolelle. Piispan virkaan ei voi mitenkään sopia se, joka osittainkin kiistää uskontunnustukset, vaan ainoastaan se, joka ilolla sitoutuu niihin ja muutenkin täyttää pappisviralle Raamatussa asetetut edellytykset.
Piispanvaalin ehdokas Pauliina Kainulainen sanoi haastattelussa: ”Jumalanpalveluselämässä olisi tärkeää käyttää Jumalasta monenlaisia, sekä persoonallisia että luonnosta otettuja vertauskuvia. Silloin maskuliiniset kuvat Isä ja Herra tasapainottuvat luontevalla tavalla.” Kainulaisen mukaan myös Jumalasta Pyhänä Kolminaisuutena voi puhua monella eri tavalla ja kristitty voi rukouselämässään puhutella Jumalaa niin kuin parhaaksi kokee, myös äidillisin kielikuvin.
Jumala on kyllä luonut puhuvan ihmisen. Siksi puhumme Jumalasta inhimillisellä kielellä. Meidän on kuitenkin puhuttava Jumalasta niillä nimillä ja käsitteillä, jotka hän itse on sanassaan meille ilmoittanut. Raamatun kieli ei ole vain ihmisten keksimää. Jumala itse nimeää itsensä meille ilmoituksessaan. Käytetäänhän ihmisistäkin niitä nimiä, joita kukin itse toivoo itsestään käytettävän. Ihmisen nimiä ei voi mielivaltaisesti vaihtaa. Vielä vähemmän voimme vaihtaa Jumalan itsestään Raamatussa käyttämiä nimityksiä ja luonnehdintoja. Muuten joudutaan elävän Jumalan palvelemisesta epäjumalanpalvelukseen.
Ylen mukaan Jaana Marjanen olisi lopettamassa tiettyjen lähetysjärjestöjen kirkollisen tukemisen, mutta muut piispaehdokkaat eivät. Muut olisivat myös valmiita neuvottelemaan Luther-säätiön kanssa. Ovatko nämä vaalipuheita vai riittääkö rohkeutta tekoihin asti? Se jää nähtäväksi, jos joku heistä tulee valituksi.