7.7.2005

Vanhanaikaiselta, jopa taantumukselliselta, näyttävästä ajattelutavasta tai toiminnasta saattaa jälkeenpäin huomata, että se onkin ollut aikaansa edellä.

Ajatellaan esimerkiksi 1600-luvulta tähän päivään asti vaikuttanutta pietististä liikehdintää. Pietistit vastustivat tupakanpolttoa kauan ennen kuin sen kiistaton yhteys keuhkosyöpään tiedettiin ja ennen kuin yhteiskunta alkoi rajoittaa sitä. Muutoinkin he korostivat terveitä elämäntapoja yhtä voimakkaasti mutta vähemmän lakihenkisesti kuin monet nykyiset terveysintoilijat.

He ajattelivat kansainvälisesti aikana, jolloin valtaosa ihmisistä pystyi näkemään vain oman isänmaansa edut. He olivat sydämestään kiinnostuneita ihmisistä, jotka asuivat täysin erilaisissa kulttuureissa, heistä katsoen maan äärissä. He antoivat runsaasti omastaan saavuttaakseen nämä ihmiset parhaalla mahdollisella maallisella ja taivaallisella avulla.

Pietistit korostivat uskon henkilökohtaista ulottuvuutta ja maallikoiden vastuuta aikana, jolloin vallitsi ylikorostunut pappiskeskeisyys ja ihmisten usko uhkasi latistua muotomenoiksi. Aikana, jolloin ei vielä edes aavisteltu maailmanlaajaa karismaattista herätystä, he korostivat jokaisen kristityn saaneen Jumalalta lahjoja, joiden avulla voi palvella lähimmäistään. Ennen nykyistä maailmanlaajuista kotikirkkoliikehdintää he pitivät kodeissa kokoontumista erinomaisena toimintatapana.

Usko oli pietisteille hyvin elävä ja vaikuttava todellisuus, ja hengelliset kokemukset olivat heille tuttuja. Silti he eivät lähteneet luistelemaan keskeisistä uskonopeista vaan pitäytyivät kaikessa olennaisessa kristillisiin ydintotuuksiin.

Heidän keskuudessaan vallitsi voimakas yritteliäisyyden henki. He perustivat uskomattoman paljon sekä maallisia että hengellisiä järjestöjä ja yrityksiä, joista monista tuli myöhemmin osa yhteiskunnan ja kirkkojen normaalia perustyötä.

He tekivät erittäin määrätietoista ja arvokasta diakoniatyötä, jolle pietismin vaikutuspiirissä olleiden kirkkojen nykyinen laaja diakoniatyö perustuu. He eivät asettaneet diakoniaa ja evankelioimista vastakkain vaan pitivät molempia kristinuskon luonnollisina hedelminä.

Pietistit luottivat painetun sanan voimaan ja perustivat siksi hengellisiä lehtiä ja levittivät hengellisiä kirjoja, jotka kantoivat hyvää hedelmää lukijoiden elämässä vuosikymmeniksi eteenpäin. He ymmärsivät koulutuksen merkityksen ja perustivat siksi raamattukouluja, muita kouluja ja koulutuslaitoksia. Kaikessa tässä heitä inspiroi säännöllinen raamatunluku ja rukouselämä.

Mitä enemmän pietistejä ajattelee, sitä selvemmäksi käy, että he olivat aikaansa edellä.

Itse asiassa he olivat niin monessa asiassa ja niin paljon aikaansa edellä, että heidän aikalaistensa oli monesti vaikea ymmärtää heitä. Kohtalokkainta, mitä he olisivat voineet tehdä, olisi ollut mukautua uskossaan oman aikansa vaatimusten mukaan. Se olisi tehnyt heistä yhtä vanhanaikaisia kuin monet heidän aikalaisensa meidän ajastamme taaksepäin katsoen olivat.

Samoin se, mikä tänään näyttää vanhanaikaiselta ja oudolta etiikalta tai vakaumukselta, voi huomenna osoittautua edistykselliseksi. Jos Herramme tulo viipyy, tulee varmasti vielä aika, jolloin Raamatun opetuksia nyt seuraavat kristityt osoittautuvat monessa asiassa aikaansa edellä olleiksi. Jos sen sijaan mukaudumme kaikessa oman aikakautemme mallien mukaiseen elämäntyyliin, tulevaisuudessa osoittautuu, että olimme yhtä sidottuja aikamme ennakkoluuloihin kuin kaikki muutkin.