30.4.2008

Helsingin yliopiston systemaattisen teologian laitoksen johtava professori Miikka Ruokanen kiinnitti vähän aikaa sitten Kotimaa-lehdessä huomiota tärkeään asiaan kristinuskossa: Jumalan suuret pelastusteot historiassa ovat peruuttamattomat, niitä ei voi muuttaa tai ajanmukaistaa.

Ruokasen kirjoitusta seurannut keskustelu osoittaa, että monet eivät ole ymmärtäneet professorin huomautuksen merkityksellisyyttä kristinuskolle. Myöskään toimittaja, joka viime pääsiäisenä haastatteli helsinkiläistä kirkkoherraa tv-uutisissa, ei selvästi ollut ymmärtänyt sitä. Toimittaja kysyi haastattelussa, eikö kirkko voisi ajanmukaistaa sanomaansa, koska hänen mukaansa esimerkiksi ajatusta Jeesuksen ylösnousemuksesta on nykyihmisen vaikea uskoa.

Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen tulo ihmiseksi, hänen syntymänsä neitseestä, hänen elämänsä, opetuksensa, ristinkuolemansa ja ylösnousemuksensa ovat kaikki peruuttamattomia. Ne ovat kerran todella tapahtuneet tiettyinä ajankohtina ja tietyissä paikoissa. Ne ovat historiaa, jota ei voi enää milloinkaan peruuttaa.

Jos ihminen turvautuu tähän Jeesukseen, hän pelastuu. Kenenkään usko ei kuitenkaan tee näitä pelastushistorian tapahtumia todellisiksi, eikä kenenkään epäily tee niitä olemattomiksi. Ihminen voi yhtä vähän epäilyillään kumota Jumalan historialliset pelastusteot kuin hän voi kumota oman syntymänsä. Kristinusko ei seiso tai kaadu sen mukaan, kuinka moni siihen uskoo tai ei usko. Jokainen itse sitä vastoin pelastuu tai hukkuu sen mukaan, uskooko hän vai ei.

Pelastushistorian peruuttamattomuus koskee myös Jumalan tulevia tekoja. Jeesus itse kysyi: ”Kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?”(Luuk. 18) Jeesus tulee takaisin riippumatta siitä, onko maan päällä hänen palatessaan ihmisiä, jotka uskovat häneen ja hänen toiseen tulemukseensa. Kenenkään epäusko ei voi muuttaa, peruuttaa tai tehdä tyhjäksi Jeesuksen paluuta. Jumala toteuttaa oman suunnitelmansa ihmisten keskuudessa ja ihmisten kautta, mutta samalla ihmisestä riippumatta. Meidän kannaltamme on käsittämättömän hienoa, että meitä kutsutaan osallisiksi Jumalan pelastavasta historiasta.

Ajatus, että kristinuskon suuret pelastustotuudet olisivat tosia yksille ja epätosia toisille, perustuu näkemykseen, jonka mukaan koko usko olisi vain ihmisen mielen tuotetta. Menneisyyden tosiasiat todistavat kuitenkin toista. Jumala on toiminut Israelin kansan historiassa ja tehnyt itsensä tunnetuksi Jeesuksen persoonassa. Nämä teot ovat peruuttamattomia.

Joskus olla vaikea ymmärtää, mitä jokin Jumalan teko merkitsee meille itsellemme. Mutta Jumalan tekojen kieltäminen on kuin kieltäisi sen, mitä on tapahtunut Suomen historiassa tai omassa menneisyydessä.

On mieletöntä yrittää kiistää tai muuttaa Jumalan suuria pelastustekoja. Meidän tehtävämme on uskoa niihin, tutkia niitä, elää niistä ja kertoa niistä muille. Jo Juudaan kirjeessä Raamatussa meitä kehotetaan: ”Rakkaat ystävät! Hartaasti olen halunnut kirjoittaa teille yhteisestä pelastuksestamme, ja nyt sain aiheen kehottaa teitä taistelemaan sen uskon puolesta, joka pyhille on kertakaikkisesti annettu.”

Uskon totuudet on kertakaikkisesti annettu meille. Niistä ei voi tinkiä. Niistä ei voi poimia vain itseään miellyttäviä kohtia. Ilmoitus on otettava vastaan ja siinä on pysyttävä, muuttamatta sitä. Vain niin voi pelastua.