Ovatko uutiset uskottavia?

18.4.2002

Tiedonkulku on nykymaailmassa saavuttanut massiiviset mittasuhteet. Sana ja kuva siirtyvät sekunneissa maapallon toiselta puolelta toiselle. Tärkeiksi valitut asiat uutisoidaan yhtä mittaa. Esimerkiksi BBC lähettää TV-uutisia tunnin välein.

Tehokas uutisointi ei kuitenkaan ole aivan ongelmaton asia.

Uutisointi on aina hyvin valikoivaa. Niiden muutamien pääuutisaiheiden lisäksi, joita sana sanalta ja kuva kuvalta toistetaan ympäri maapallon, maailmassa saattaa tapahtua paljon muuta merkitykseltään huomattavasti tärkeämpää ja kauaskantoisempaa. Monet ratkaisevan tärkeät tapahtumat maailmalla eivät kuitenkaan koskaan pääse uutisiin asti.

Ensin suuret kansainväliset uutistoimistot valitsevat tietyt uutisaiheet ja heidän toimituksellinen työskentelynsä määrää uutisoinnin näkökulman. Sen jälkeen pienemmät uutistoimistot ympäri maailmaa leikkaavat edelleen jo valmiiksi leikatusta todellisuuden kuvauksesta oman versionsa uutisoitavaksi omassa maassaan. Usein se muistuttaa pääosin kansainvälisen toimiston versiota mutta saattaa olla yksipuolisempi.

Siinä mitä esimerkiksi suomalainen lopulta omissa uutislähetyksissään näkee, on jo tiettyä etäisyyttä alkuperäiseen todellisuuteen nähden. Se on moneen kertaan siivilöityä ja leikattua, hajutonta ja mautonta, etukäteen päätettyä, useimmiten melko yksipuolista näkökulmaa tiettyyn valikoituun asiaan.

Kun ihmiset tällaisen uutisoinnin perusteella muodostavat näkemyksensä siitä, mitä esimerkiksi Lähi-idässä oikeastaan tapahtuu ja miksi, heidän näkemyksensä on melkein väkisin vääristynyt.

Pelkän uutisinformaation perusteella jotkut ihmiset ovat silti jo niin vakuuttuneita siitä, miten asiat toisella puolella maapalloa oikein ovat ja kuka on syyllinen ja kuka syytön, että he ovat valmiita marssimaan kadulla, eroamaan kirkosta tai suhtautumaan tiettyihin ihmisryhmiin vihamielisesti – niin kuin nykyisen Lähi-idän selkkauksen suhteen on tapahtunut. Se on traagista.

Uutisiin, niin kuin kaikkeen muuhunkin, mitä TV:ssä näkee tai lehdessä lukee, tulisi oppia suhtautumaan kriittisesti. On ymmärrettävä, etteivät uutiset koskaan välitä meille suoraa kosketusta todellisuuteen. Näemme sen, mitä meidän halutaan näkevän, ei mitään muuta.

Kyse ei ole aina siitä, että joku tietoisesti haluaisi antaa asioista tietyn kuvan – sitäkin kyllä tapahtuu – vaan pikemminkin siitä, että uutisoinnin kanavat ja metodi määrittävät lopputuloksen. Amerikkalainen kristitty journalismin tutkija Marvin Olasky on kiinnittänyt kirjoissaan huomiota siihen, kuinka kansainvälinen uutisointi luo nykyään ikään kuin oman kertomuksen maailman kulusta. Kertomukselle muotoutuu pääjuoni ja pääosien esittäjät. Sen jälkeen kaiken on mentävä käsikirjoituksen mukaan. Käsikirjoituksesta poikkeaviin selityksiin tapahtumien todellisesta luonteesta ja syistä suhtaudutaan epäilevästi.

Valtamedioiden määrittelemän maailmankuvan omaksumiselle on vain muutamia todellisia vaihtoehtoja: suorat kontaktit, turvautuminen vaihtoehtoisiin pienempiin tiedonvälittäjiin, tai työläs paneutuminen asioihin ja niiden taustoihin vaikkapa kirjojen avulla. Juuri nyt ajankohtaisissa Lähi-idän ongelmien ymmärtämisessä auttaa myös, kun tajuaa juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin todellisen olemuksen ja eroavaisuudet.