15.3.2007

Lapset eivät ole huomisen kirkko. Lapset ovat tämän päivän seurakuntalaisia. Jeesus asetti meidän arvomaailmamme päälaelleen, kun hän sanoi: ”Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle.”

Lapsilla on luonnollisesti oikeus oman isänsä ja äitinsä huolenpitoon, suojeluun ja kasvatukseen. Mutta jokaisella lapsella on myös oikeus kuulla Luojastaan, taivaallisesta Isästään, ja lasten parhaasta ystävästä, Jeesuksesta. On väärin lasta kohtaan, jos hänelle ei kerrota heistä. Lapsen koko käsitys elämästä vääristyy, jos hänet jätetään tietämättömäksi elämän kaikkein tärkeimmistä asioista.

Ihanne jonkinlaisesta puolueettomasta kasvatuksesta, jossa lapselle ei kerrottaisi Jumalasta mitään, vaan hän saisi myöhemmin ”valita”, on täysin kestämätön. Se on jo itsessään ratkaiseva valinta, jonka vanhemmat tekevät lapsen puolesta.

Jos taivaan Isä jätetään lapselta pimentoon, se on vielä pahempaa kuin jos häneltä evättäisiin yhteys hänen maalliseen isäänsä. Näin on, koska paraskaan maallinen isä ei ole luonut koko maailmaa eikä lahjoittanut lapselleen kaikkea, mitä hänellä on; hän ei pidä yllä lapsen elämää, ei tiedä hänestä kaikkea ja rakastaa häntä vain inhimillisellä rakkaudella.

Kristinusko antaa lapselle täyden ihmisarvon. Lapsi ei ole arvokas vain siksi, että hänestä tulee joskus aikuinen. Lapsi on arvokas ja täysi ihminen jo lapsena.

Lasten hyvinvoinnissa olisi Suomessa paljon korjattavaa. Mutta myös seurakunnissa ja herätysliikkeissä on syytä katsoa peiliin. Arvostammeko lapsia todella? Paneudummeko heidän parissaan tehtävään kristilliseen työhön niin halukkaasti kuin kuuluisi?

Lapsityö ei voi olla vain leikkejä ja hauskanpitoa, vaikka totta kai niitäkin. Lapsella on oikeus opetukseen ja terveeseen hengelliseen kokemukseen. Tämä edellyttää lapsityön uutta arvostusta ja sekä määrällistä että laadullista panostusta siihen.

Jumala kutsuu ja varustaa ihmisiä, joilla on erityiset lahjat tehdä työtä lasten parissa. Heille tulee antaa koko muun yhteisön tuki ja arvostus. Mutta meillä on melkein kaikilla lähipiirissämme lapsia. Voimme huomata heidät, arvostaa heitä ja ottaa tosissamme heidän kysymyksensä Jumalasta ja heidän hengelliset tarpeensa.

Äänestetään johdonmukaisesti

Sunnuntaina toivottavasti mahdollisimman moni kristitty suuntaa äänestyspaikoille. Ehdokas, jota äänestämme, edustaa meitä. Siksi on luonnollista haluta varmistua siitä, että ehdokas todella ajaa asioita, joita kristittynä toivoo hänen ajavan.

On epäjohdonmukaista äänestyskäyttäytymistä, jos antaa jonkin oudon sidonnaisuuden takia äänensä henkilölle tai puolueelle, jonka arvomaailma on täysin toinen kuin äänestäjän oma. Vaikka ehdokas itse edustaisi juuri sitä, mitä äänestäjä haluaa, on myös oltava selvillä siitä, uskaltaako hän poiketa puolueensa linjasta, jos puolue ajaa asioita, jota ei halua äänestämällä edistää. Muuten ääni mene päinvastaiseen tarkoitukseen kuin äänestäjä toivoo.

Parasta on tietysti äänestää sekä henkilöä että puoluetta, jotka yhteiskunnallisesti, eettisesti, sosiaalisesti, uskonnollisesti ja niin edelleen ajavat juuri äänestäjän toivomia asioita. Vaikka täydellistä vastaavuutta ehkä ei löydykään, kannattaa kuitenkin ottaa selvää lähimmäs osuvasta.