24.1.2002

Lähetystyöhön ei lähdetä vain nuorena, jolloin saattaa vielä olla, että elämänkatsomusta vaivaa tietty idealistisuus. Lähetystyöhön lähdetään myös vanhempana, jolloin elämänkokemusta ja erilaista tietoa ja taitoa on kertynyt huomattavasti enemmän. Yksi esimerkki tästä on tämän lehden keskiaukeamalla.

Jumalan palveleminen omassa kutsumuksessa voi nousta kiitollisuudesta ja ilosta, ja se kestää elämän loppuun asti. Kutsumustietoisuus ei toki ole vain lähetyssaarnaajien asia, vaan se koskee jokaista kristittyä. Mitä ikinä teemmekin, se tulisi tehdä Jumalan kunniaksi ja hänelle kiitollisena. Raamatun opetus on se, että kristittynä voi seurata Jumalan tahtoa ja palvella häntä monenlaisissa erilaisissa ammateissa. Ei kuitenkaan ole itsestään selvää, että säilytämme kutsumustietoisuuden läpi elämämme. Se saattaa unohtua meiltä, ja silloin elämän tärkeysjärjestys joutuu helposti epätasapainoon.

Suomalaisessa herätyskristillisyydessä ei viime vuosikymmeninä ehkä ole tarpeeksi kehotettu ottamaan kutsumusta tosissaan. Esimerkiksi tanskalaisessa herätyskristillisessä perinteessä se on yleisempää. Siellä on painotettu sitä, että kristityn tulee miettiä ja rukoilla oman kutsumuksensa selkeytymistä. Kun hän on löytänyt sen, hänen tulee seurata sitä uskollisesti siihen asti, kunnes Jumala kenties kutsuu häntä tekemän jotakin muuta. Usein tämä merkitsee sitä, että tulee olla uskollinen omassa kutsumuksessaan ja ammatissaan kuolemaansa asti.

Myös suomalaisessa kielenkäytössä on säilynyt jäänteitä kristillisestä kutsumustietoisuudesta, esimerkiksi ilmauksessa ”sairaanhoitajan ammatti on kutsumusammatti”.

Sillä, että ihminen näkee oman työskentelynsä Jumalan antamana kutsumuksena, voi olla suuri merkitys. Se vaikuttaa siihen, miten omaa työtään tekee, kuinka siinä jaksaa, ja millä asenteella siinä ollaan. Se voi vaikuttaa myös ratkaisevasti siihen, mitä kristitty ei suostu omassa ammatissaan tekemään. Olipa tehtävä mikä tahansa, kristittynä elämme aina Coram Deo, Jumalan kasvojen edessä. Tämän takia kristityillä on vuosituhansien traditio jättää tottelematta sellaisia työ- ja toimintakäskyjä, jotka ovat ristiriidassa Jumalan käskyjen kanssa. Mooseksen syntymän aikoihin Egyptissä toimineet kätilöt, jotka uhmasivat faaraon käskyä kieltäytymällä tappamasta poikavauvoja ja piilottamalla heidät, toimivat juuri näin.

Raamattu toteaa yksinkertaisesti, että he pelkäsivät Jumalaa. Ainoastaan tällainen jumalanpelko vapauttaa siitä ihmispelosta, joka tekee ihmisestä Jumalan käskyjä rikkovan laumaeläimen. Tällaista jumalanpelkoa tarvitsisimme tänään kaikki, yhtä hyvin talonpojat, papit kuin lukkaritkin. Käytännössä tämä jumalanpelko merkitsee Jumalan ja hänen sanojensa kunnioittamista ja tottelemista.

Kutsumustietoisuus voi olla uskomattoman vahva motivoiva tekijä, joka saa ihmisen pysymään avioliitossaan, jaksamaan työssään, kestämään kritiikkiä ja vainoa ja lähtemään maan ääriin saakka julistamaan evankeliumia tai tukemaan niitä, jotka lähetetään. Jumala vahvistakoon tällaista kutsumustietoisuutta meissä kaikissa.