12.1.2006

Eräässä Itä-Euroopan maassa vankilassa istuva rikollisliigan johtaja, joka aiemmin on elänyt seitsemän henkivartijan ympäröimänä, saa kuulla evankeliumin ja kääntyy kristityksi.

Eräässä Aasian maassa perustetaan sen koko historian ensimmäinen luterilainen seurakunta. Lähes kaikki seurakunnan jäsenet ovat entisiä muslimeja.

Toisessa islamilaisessa Aasian maassa kymmenettuhannet ihmiset saavat apua kristittyjen länsimaalaisten ylläpitämissä sairaaloissa.

Siperialaisessa syrjäkylässä pahasti alkoholisoituneet keski-ikäiset ja nuoret, miehet ja naiset, saavat kuulla Jumalan rakkaudesta. Moni haluaa tulla uskoon. Heistä seitsemän kastetaan yhdessä ja samassa tilaisuudessa.

Kahdenkymmenen vuoden työn tuloksena Uusi testamentti saadaan käännettyä ensimmäisen kerran kielelle, jota puhuu satatuhatta ihmistä.

Kymmenettuhannet suomalaiset koululaiset vuodessa saavat kuulla todistuksen Jeesuksesta.

Luetteloa voisi jatkaa pitkään. Nämä ovat välähdyksiä vain yhden suomalaisen lähetysjärjestön työstä.

Jumalan työ maailmassa etenee kaikessa heikkoudessa ja vajavaisuudessa; rahapulasta, henkilöstöpulasta, ihmisten välisistä ristiriidoista, väsymyksestä ja vastustuksesta huolimatta. Se etenee kuin virta, joka vain etsii itselleen uuden kulkuväylän, jos joku yrittää padota sen heittämällä siihen esteeksi suuria kiviä. Se voi hetkeksi tyrehtyä esteisiin. Mutta silloin se vain vahvistuu ja murtautuu jonkin ajan kuluttua voimalla esteiden läpi, yli tai ohi.

Tämä johtuu siitä, että maailman evankelioiminen, evankeliumin julistaminen todistukseksi kaikille kansoille, ei ole meidän projektimme. Se on Jumalan projekti. Ja Jumalan kättä ei kukaan voi pakottaa. Hän on kaikkivaltias
ja suvereeni, ja hän tekee sen, mitä hän on nähnyt hyväksi säätää tapahtuvaksi. Yksi Jumalan päättämä ja meillekin ilmoittama asia on, että sanoma Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta saarnataan todistukseksi kaikille kansoille, ja vasta sitten tulee loppu.

Maailmanhistoria ei voi loppua, ennen kuin kaikki ne asiat ovat ensin tapahtuneet, jotka Jumala on siitä päättänyt.

Tämän takia kristityillä on aina kukistumattomat syyt olla optimisteja.

Joillakin ihmisillä on tapana aina romaania lukiessaan heti aluksi vilkaista, miten lopussa käy. Kristityt tietävät, miten historian lopussa käy. Jumala voittaa lopussa, sekä jokaisen uskovan elämässä erikseen että koko maailmanhistoriassa. Näin on päätetty ja näin on meille ilmoitettu, ja jos uskomme Jumalan voittoon, sillä on koko persoonaamme syvältä koskettava rohkaiseva ja lohduttava vaikutus.

Jos arvioimme elämää vain nykyhetkenvalossa, saamme siitä väärän käsityksen. Elämää on arvioitava iankaikkisuuden valossa. Vasta silloin se avautuu totuudenmukaisesti.

Syvin voimanlähde ihmisen elämässä voi olla henkilökohtainen rakkauden kokemus, sen rakkauden, joka Jumalalla on ihmiseen. Rakkaus on Laulujen laulun mukaan kuolemaakin väkevämpi voima. Mikään muu ei sysää ihmistä liikkeelle samalla tavalla. Siksi rakkaus myös voittaa maailmassa vaikuttavat kuoleman vallat ja voimat, esimerkiksi alussa kerrottuun tapaan.