Kansanlähetys on ollut kriittisen avoin karismaattisuudelle

26.1.2012

Kansanlähetys on verrattain nuori liike, eikä sitä vielä ole kovin paljon tutkittu. Tässä lehdessä uutisoitu emeritusprofessori Hannu Väliahon selvitys Kansanlähetyksen suhtautumisesta Suomessa vaikuttaneeseen karismaattisuuteen avaa mielenkiintoisen ikkunan historiaan.

Päälinja Kansanlähetyksessä on aina ollut kriittisen avoin. On haluttu nähdä Jumalan työtä siellä, missä sitä on nähtävissä, mutta arviointiperusteena ei ole haluttu pitää ihmisten subjektiivisia kokemuksia vaan Raamatun opetuksia. Karismaattisuuden suurimmaksi haasteeksi on aina nähty se, miten mielletään Pyhän Hengen työn ja Raamatun suhde. Jos Jumalan Hengen työtä ei sidota selkeästi Raamatun sanaan, ollaan hengellisesti tuuliajolla.

Raamattu opettaa ristikeskeistä teologiaa, mutta ihmisen luontainen taipumus ei koskaan ole ristin teologian suuntainen. Ihmisellä on luontainen lihallinen taipumus sellaiseen uskonnollisuuteen, jonka keskuksessa eivät ole Kristus ja hänen työnsä ja sanansa. Keskukseen nousevat ihmisen monenlaiset omat uskonnolliset kokemukset. Tähän on Kansanlähetys ottanut etäisyyttä. Sen sijaan on haluttu oppia varsinkin karismaattisen liikkeen alkuaikojen raamattuintoa, rukouselämän, evankelioimisen ja lähetystyön korostusta ja armolahjojen monipuolista käyttöä seurakunnan rakentamiseksi.

Se miten kaikessa tässä on onnistuttu, jää tulevien polvien arvioitavaksi. Selvää on kuitenkin, ettei Kansanlähetys ei ole koskaan kategorisesti torjunut karismaattista liikehdintää eikä liioin epäkriittisesti heittäytynyt siihen mukaan.

Usko Jeesukseen elää hänen kotimaassaan

Norjalaisen Dagen-lehden raportoimien tilastojen mukaan Israelissa oli vuodenvaihteessa 154 500 kristittyä. Se on noin kaksi prosenttia väestöstä. Heistä yli kahdeksankymmentä prosenttia on arabeja, jotka kuuluvat vanhoihin kirkkokuntiin: ortodoksiseen, katoliseen, armenialaiseen, anglikaaniseen ja luterilaiseen kirkkoon, joista useimmat syntyivät jo ensimmäisinä vuosisatoina Kristuksen jälkeen. Ne ovat toimineet pääasiassa arabiväestön parissa.

Kristillinen lähetystyö juutalaisten parissa Israelissa alkoi 1800-luvun puolivälissä. Juutalaiset ovat vastustaneet sitä tiukasti. Vuoden 2000 paikkeilla Israelissa oli vasta muutama tuhat Jeesus-Messiaaseen uskovaa juutalaista. Seuraavina kymmenenä vuonna messiaanisten juutalaisten määrä nousi noin 10–15 000:een. Maassa on nykyään noin 150 juutalaista Messiaaseen uskovaa seurakuntaa. Useimmat niistä sijaitsevat Jerusalemissa, Haifassa ja Tel Avivissa. Jotkut messiaanisista juutalaisista kokevat syrjintää maanmiestensä keskuudessa. Heidän joukkonsa on kuitenkin kasvanut, ja monet heistä ovat hyvin rohkeita todistamaan uskostaan.

Kaikki todellinen kristillinen Israel-ystävyys huomioi aina myös maassa asuvien Jeesus-Messiaaseen uskovien juutalaisten tilanteen ja tarpeet. Jos heidät unohdetaan, Israelin hengellistä tilannetta ei nähdä koko laajuudessaan.