27.4.2006
Helsingin Sanomat julkaisi pääsiäisenä lehtijutun niin sanotusta Juudaksen evankeliumista. Juudaksen evankeliumi ei lehtijutun itsensäkään mukaan muuta mitään siitä, mitä me olemme Jeesuksesta tähän asti tienneet.
Juudaksen evankeliumi kuuluu gnostilaisiin teksteihin. Gnostilaisuus oli varhaisen kirkon tunnetuimpia harhaoppeja, jonka mukaan maailmaa ei luonutkaan Jumala, vaan jokin alhaisempi olento. Luomakunta onkin paha. Jeesus ei ollutkaan täysi Jumala ja täysi ihminen. Pelastus ei olekaan pelastumista ihmisen synneistä, vaan sitä, että saavutetaan oikea tieto itsestä ja Jumalasta.
Juudaksen evankeliumi on vain yksi niistä harhaoppisista teksteistä, jotka haluttaisiin tänä päivänä nostaa Raamatun tekstien rinnalle. Muita vastaavia ovat muun muassa Marian evankeliumi, Tuomaan evankeliumi ja Filippuksen evankeliumi.
Nämä uudelleen käännetyt ”evankeliumit”, jotka antavat vääristyneen kuvan Jeesuksesta, uskosta, Jumalasta ja ihmisestä, torjuttiin jo kerran alkukirkon aikana. Kaikki nämä tekstit ovat sadasta kahteensataan vuoteen nuorempia kuin alkuperäiset Raamatussa olevat neljä evankeliumia: Matteus, Markus, Luukas ja Johannes.
Kun toisella ja kolmannella vuosisadalla seurakuntiin alettiin levittää harhaisia, tunnettujen opetuslasten nimiin pantuja tekstejä, kirkon oli pakko vetää raja. Sen oli varjeltava alkuperäiset ja aidot evankeliumit. Näin syntyi meidän Uusi testamenttimme. Silloin kirkko kesti ja Raamattuun päätyivät ainoastaan aidot ja alkuperäiset tekstit.
Viime vuosina olemme joutuneet uudelleen saman taistelun keskelle. Nyt eri puolilta löytyneitä varhaisia harhaoppisia tekstejä käännetään uudelleen. Siinä ei sinänsä ole mitään ongelmaa. Niiden avulla voimme oppia, millaisia harhoja alkuvuosisatojen kirkko kohtasi.
Ongelma on se, että eräät teologit haluavat esittää nämä tekstit yhtä arvokkaina tietolähteinä Jeesuksesta ja alkukristittyjen uskosta kuin Raamatun tekstit. Näiden teologien mukaan varhaiskirkossa vallitsi sellainen opillinen moninaisuus ja ristiriitaisuus, että mitään varsinaista oikeaa ja aitoa opetusta ei ollut olemassakaan.
Silloisessa kirkossa tämä haaste torjuttiin jo kertaalleen. Nikean kirkolliskokouksessa vuonna 325 piispat – joista monet tulivat vainojen keskeltä ja olivat joutuneet luovuttamaan uskonystäviään marttyyrikuolemaan – torjuivat harhaiset käsitykset Jeesuksesta ja loivat upean Nikean uskontunnustuksen. Se löytyy virsikirjojen takaa yhdessä Apostolisen uskontunnustuksen kanssa.
Nikean tunnustuksessa sitoudutaan lujasti Uuden testamentin Jeesukseen. Paras, luotettavin, aito ja alkuperäinen tieto Jeesuksen elämästä, opetuksista, kuolemasta ja ylösnousemuksesta löytyy Uuden testamentin teksteistä. Niistä kristityt ovat aina pitäneet kiinni, kun heitä on houkuteltu seuraamaan toisenlaista evankeliumia tai toisenlaista Jeesusta. Niin on syytä tehdä nytkin.