21.3.2002

Jumalasta voi tietää ja Jumalan voi löytää.

Ei kuitenkaan meidän ehdoillamme vaan hänen ehdoillaan.

Modernina ihmisenä minä haluaisin itse määritellä, millainen ”minun Jumalani” on. Haluaisin kenties myös kohdata hänet, mutta vain omilla ehdoillani.

Uunituoreessa kirjassa The Hiddenness of God (Salattu Jumala) joukko maailman johtavia uskonnonfilosofeja pohtii, miksi Jumalan olemassaolo ei ole kaikille ilmeinen – vai onko se? Kirjoittajien joukossa on sekä uskovia että ei-uskovia ajattelijoita.

Eräs kirjan mielenkiintoisimmista puheenvuoroista on kansainvälisesti tunnetun kristityn filosofin Paul Moserin artikkeli tiedollisesta epäjumalanpalveluksesta. Moserin mukaan Raamatun Jumala ei ole kiinnostunut antamaan meille neutraalia asiatietoa itsestään. Jumala kutsuu meitä sellaiseen itsensä tuntemiseen, joka on henkilökohtaista, pelastavaa ja eettisesti velvoittavaa. Siksi se, joka haluaisi vain ikään kuin ulkopuolelta tarkastella Jumalan olemassaoloa koskevia argumentteja ja arvioida niiden pätevyyttä, arvioimatta samalla omaa suhdettaan Jumalaan, joutuu pettymään. Ihminen ei voi ottaa Jumalaa neutraalisti tarkasteltavaksi. Emme ole siinä asemassa, että meillä olisi varaa määritellä omia ehtoja Jumalan olemassaololle ja kohtaamiselle.

Ateistifilosofi Bertrand Russell sanoi aikoinaan, että jos hän kohtaa Jumalan kuolemansa jälkeen, hän aikoo valittaa, ettei saanut elämänsä aikana tarpeeksi todisteita Jumalan olemassaolosta. Moserin mukaan Russell unohti erään ratkaisevan seikan Raamatun Jumalan olemuksesta: voihan olla, että Jumalan olemassaolo on täysin ilmeinen kaikille niille, jotka suostuvat kohtaamaan hänet hänen ehdoillaan.

Moser kysyykin: ”Kenellä on oikeus päättää, miten Jumala voidaan tuntea – ihmisillä vai Jumalalla? Kun muistetaan meidän täydellinen mitättömyytemme verrattuna Jumalaan, niin onko kohtuullista, että esitämme hänelle vaatimuksia siitä, mikä meidän mielestämme olisi hyvä tapa tuntea hänet? Monet ihmiset toimivat ikään kuin meillä olisi oikeus tuntea Jumala omilla ehdoillamme… Mikään ei kuitenkaan edellytä, että Jumalan olisi annettava meille tietoa itsestään meidän ehdoillamme… Jumalalla ei ole meitä kohtaan muita velvoitteita kuin uskollisuus omalle rakastavalle olemukselleen ja siitä nouseville lupauksille. Kun tarkastelemme asiaa rehellisesti, huomaamme, ettemme ole sellaisessa asemassa, jossa voisimme vaatia Jumalalta muita todisteita kuin mainittua uskollisuutta.”

Tuskin monikaan ihminen olisi lähettänyt poikansa ratsastamaan aasilla Jerusalemiin ja kulkemaan koko kärsimyksen tien ristinkuolemaan saakka. Jumala kuitenkin teki niin. Ja hän teki sen, jotta me voisimme pelastua.

Totuus ei ole meidän määriteltävissämme eikä hallittavissamme. Jumala on totuus, ja me voimme tietää Jumalasta vain sen verran, kuin hän on nähnyt hyväksi meille itsestään pelastusteoissaan näyttää ja sanassaan kertoa. Totuudet, jotka Jumala on ilmoittanut itsestään, eivät kuitenkaan avaudu sille, joka piiloutuu itse tehdyn tietämättömyyden ja kuvitellun objektiivisuuden taakse.

Voi kuulostaa nöyrältä mainostaa omaa tietämättömyyttään, avoimuuttaan ja loputonta etsintäänsä uskonasioissa. Jumalan ilmeisen totuuden edessä se kaikki voi kuitenkin paljastua jääräpäiseksi ja ylpeäksi kieltäytymiseksi. Usein vaatii paljon rohkeutta ja nöyryyttä suostua löytämään. Ihmisen voi olla helpompaa säilyttää omat roolinsa ja naamionsa. Jumalan ääretöntä rakkautta osoittaa se, että totuus yhä etsii sitä pakenevaa ihmiskuntaa.