22.12.2005

Joulu merkitsee monelle juhlaa ja yhdessäoloa. Toisille sen aika on kuitenkin melko yksinäistä ja ahdistavaa. Se saattaa herättää kysymyksiä: Tietääkö Jumala todella, mitä minulle kuuluu? Ymmärtääkö hän ihmisenä olemisen vaikeutta? Tietääkö hän, mitä on olla yksinäinen, hylätty, kiusattu tai sairaana?

Jouluna muistellaan erityisesti Jumalan Pojan tuloa ihmiseksi.

Jeesus oli sataprosenttinen ihminen. Hän tiesi sydänjuuriaan myöten, mitä ihmisenä olo kaikessa heikkoudessaan merkitsee. Jeesus sai maistaa toisten ihmisten pahuutta, ilkeyttä, hylkäämistä ja väkivaltaa, vaikka hän itse ei koskaan tehnyt mitään syntiä eikä hänessä ollut mitään vääryyttä.

Jumala ei ole kenestäkään ihmisestä kaukana. Kenenkään asiat eivät ole häneltä salassa. Tämä on sekä pelottava että samalla äärettömän lohduttava uutinen.

Pelottava se on siksi, että Jumala on Pyhä. Pyhänä hän on täysin erilainen kuin ihminen ja moraalisesti puhdas. Joskus Jumalan pyhyyden ajatellaan olevan vain hänen kiehtovaa erilaisuuttaan. Silloin unohdetaan, että Jumala on myös moraalisesti täydellisen puhdas. Jumalan moraalinen täydellisyys merkitsee sitä, ettei hän voi koskaan hyväksyä mitään pahuutta, vääryyttä, epärehellisyyttä eikä saastaisuutta. Päinvastoin, Jumala vihaa sitä kaikkea.
Kun ihminen tietää, että pyhä Jumala näkee kaiken hänen saastaisuutensa salatuimpaan saakka, se aiheuttaa – aivan aiheellisesti – syyllisyyttä. Hän voi koettaa torjua syyllisyyden tuomaa ahdistusta alkamalla epäillä, onko Jumalaa edes olemassakaan.

Sillä tosiasialla, että Jumala tietää meistä kaiken ja tuntee meidät läpikotaisin, on kuitenkin myös hyvin lohdullinen puoli. Koska hän on itse ollut ihminen ja kokenut ihmisenä olon kivut ja tuskat, hän voi – vaikka on samanaikaisesti Jumala – täydellisesti ymmärtää meidän ahdistuksemme ja tuskamme.

Ihmisen todellisuus ei ole Jumalalle vieras. Hän ei lähesty meitä vain kaukana olevana, kirkkaudesta puhuvana pyhänä Jumalana. Hän lähestyy meitä yhtenä meistä. Hän puhuttelee meitä ihmiseksi tulleena, seimessä nukkuvana, puolustuskyvyttömänä, muista riippuvaisena vauvana.

Hän puhuu meille myös ristiltä, kärsivänä ja kuolevana Messiaana. Se merkitsee sitä, että Jumala on todella tullut keskellemme. Hän on ollut täällä. Hän on tullut näkyväksi.

Samalla kun ihmettelemme tätä, voimme kysyä itseltämme: loukkaako tällainen Messias meitä? Haluammeko Jumalan, joka tulee luoksemme Herran kärsivänä palvelijana; Jumalan, joka vuotaa verta ristillä? Haluammeko Jumalan, joka antaa pilkata itseään ja sylkeä päälleen?

Vastaus riippuu paljolti siitä, minkälaisina näemme itsemme. Jokaiselle, joka tajuaa olevansa syntinen ihminen, ja miettii, miten hänen käy Jumalan pyhyyden valossa, ”kaikkein armollisin, ristiinnaulittu Herra Jeesus Kristus” on suunnaton lohdutus.

On erinomaisen hyvä uutinen tietää, että Jumala ei tule luoksemme vain majesteettisena ja pyhänä vaan myös armollisena ja rakastavana. Hänen paljaan pyhyytensä kohtaaminen johtaisi ihmisen rangaistukseen ja tuhoon. Hänen armonsa ja rakkautensa kohtaaminen johtaa anteeksiantamukseen ja Jumalan lapsen iloon ja vapauteen.