12.7.2007

Suomen suurimpaan homo-, lesbo-, bi- ja transseksuaalien tapahtumamarssiin Helsingissä 30.6. osallistui myös pappeja pappispuvussa. Marssissa kannettiin vanhan kirkon symbolista kuvaa Kristus-karitsasta, jonka kannettavaksi oli pantu homoliikkeen tunnuslippu sateenkaari.

On totta, että Jumalan Karitsa Kristus on kantanut  koko maailman synnit. Mutta samalla on todettava, että kirkkomme sisällä on repeämässä ammottava kuilu eri käsitysten välille siitä, miten ymmärretään Jumalan armon merkitys ja vaikutus ihmisen elämässä.

Amerikkalaisen homoliikkeen kahden johtohahmon kääntymys ja uskoontulo on jälleen yksi osoitus Jumalan armosta ja voimasta (ks. s. 4). Se osoittaa myös, että kaikki ei ole sellaista, miltä ensi katsomalta näyttää. Kaikenlaisten ihmisten joukossa on etsijöitä ja kyselijöitä. Tehtävämme kristittyinä on kertoa heille kaikille armosta, josta itsekin elämme.

Kirkon taholta olisi suuri petos alkaa siunata ihmisiä elämänmuotoon, josta Jumala haluaisi heidät pelastaa. Siunaaminen on Raamatussa Jumalan yksinoikeus. Se merkitsee aina siunaamista Jumalan tahdon mukaiseen elämään, ei koskaan sellaiseen elämään, joka on hänen tahtonsa vastaista.

Tarkkaan ottaen ihminen itse ei siunaa, vaan siunaaja on Jumala. Siksi me voimme siunata vain sellaista, mitä Raamattu selvästi kertoo Jumalan siunaavan. Kun ihminen tulee aidosti siunatuksi, Jumala vaikuttaa ihmisessä hänen tahtoonsa yhtymistä ja sen tekemistä. Juuri sellaista siunaamista me kaikki tarvitsemme.

Jumala siunaa meidät ennen kaikkea uskomaan Jeesukseen ja seuraamaan häntä ja kaikkea, mitä hän opettaa. Siunattu elämä on sellaista kuin Uuden testamentin kirjoittajat, kuten Paavali, Johannes ja Pietari, kuvaavat. Se on Uuden testamentin opetuksen mukaista elämää. Sen sijaan siunausta ei ole elämässä, joka on Uuden testamentin kirjeiden, käskyjen ja opetuksen vastaista, päinvastoin.

Osoittaa ihmisen kapinamieltä, jos kuvittelemme voivamme elää siunattua elämää samalla kun sanoudumme irti mistä tahansa, mihin Raamattu meitä opastaa. Yllättävän usein Raamatun yksittäisistä opetuksista poikkeaminen perustellaan tähän tapaan: ”Keskeisintä Raamatussa on Jumalan rakkaus eivätkä esimerkiksi kaikki Uuden testamentin kirjeiden yksityiskohdat.”

Kuitenkin juuri Raamatun yksityiskohdat kertovat, mitä Raamatun keskeinen opetus Jumalan rakkaudesta tarkoittaa. Raamatun yksityiskohdat eivät koskaan ole rakkauden vastaisia. Päinvastoin ne osoittavat, mitä käytännössä merkitsee vaeltaa rakkauden mukaan.

Toisinaan sanotaan: ”Kaikki ihmisethän ovat Jumalan luomia, ja siksi hän hyväksyy jokaisen sellaisena kuin kukin on, kaikkine taipumuksineen.” On totta, että kaikki ihmiset ovat Jumalan luomia. Mutta kaikki ihmiset ovat myös perisynnin kahleissa. Tullessamme uskoon meissä alkaa kasvuprosessi kohti sellaista ihmistä, joksi Jumala meidät alun perin loi mutta josta me olemme langenneet pois.

Raamatun yksityiskohtaiset opetukset osoittavat kasvumme suunnan. Siksi emme voi koskaan vedota luomiseen, jos haluamme elää Raamatun vastaisella tavalla. Raamatun opetuksista poikkeaminen ei osoita meidän löytäneen oikean tavan elää Jumalan luomina, vaan se osoittaa kapinaa Jumalan luomistarkoitusta vastaan. Meidät on luotu Jumalan kuvaksi, toteuttamaan hänen tahtoaan, ei rikkomaan sitä.