18.3.2010

Kirkolle tarjoutui arkkipiispanvaalissa Miikka Ruokasen kautta mahdollisuus kokeilla hiukan toisenlaista linjaa kokonaiskirkon johdossa. Äänestäneiden luottamushenkilöiden ja pappien enemmistö valitsi kuitenkin arkipiispaksi Kari Mäkisen.

Mäkinen on kohdellut äärimmäisen tiukasti kirkon konservatiiveja. Hän kannattaa Raamatun opetuksen vastaista linjaa homokysymyksessä. Uusi arkkipiispa ei ”ymmärrä” kaikkea uskontunnustuksessa vaan ”ihmettelee” sitä (muun muassa Voimala-ohjelmassa TV1:ssä 24.2.). Hän on sitä mieltä, että Raamattua voidaan tulkita uudelleen kullekin ajalle sopivilla, aiemmista tulkinnoista poikkeavilla tavoilla.

Miten ne, jotka lukevat Raamattua ja uskontunnustusta klassisen tulkinnan mukaan toimivat tästä eteenpäin kirkon hallinnon alaisuudessa? Paljon riippuu tietysti siitä, miten kirkon johto heitä tulevaisuudessa painostaa. Kuinka vapaasti kirkossa saa edelleen uskoa, tunnustaa ja toimia klassisen uskon mukaan?

Vaalivoiton niukkuus osoittaa, että kirkossa on edelleen tuhansittain työntekijöitä ja seurakuntalaisia, jotka ilolla yhtyvät sekä ymmärryksellään että uskollaan apostoliseen uskontunnustukseen. Se kertoo heille, mikä on alkuperäistä uskoa ja mikä ei. Näin se auttaa heitä pysymään pelastavassa uskossa.

Kari Mäkinen on vaalivoiton jälkeisissä puheenvuoroissaan painottanut keskustelun jatkumisen tärkeyttä. Mikä sen hienompaa kuin jos päästään keskustelemaan aidosti uskon perusteista ja sisällöstä. On hyvin tärkeää, ettei keskusteluilmapiiriä ennalta tukahduteta sulkemalla pois ne, joilla on tietynlainen vakaumus ja kieltämällä siihen perustuvat johtopäätökset.

Jos halutaan ajaa aidosti moniarvoista kirkkoa ja varsinkin jos lähtökohtana pidetään sitä, että Raamattua voidaan tulkita monella eri tavalla, pitäisi sallia ja kestää sekin, että me tulemme uskon kysymyksissä ratkaisevasti erilaisiin, ja jopa täysin vastakkaisiin näkemyksiin: Raamatusta, uskon sisällöstä, kirkon olemuksesta, pelastuksesta yksin Jeesuksen kautta, homokysymyksestä, naispappeudesta, ja niin edelleen.

Juuri siinä paljon mainostettu avoimuus ja suvaitsevaisuus punnitaan, että me kestämme todellisen erilaisuuden. Ne eivät toteudu siellä, missä keskustelun tarkoitus onkin vain manipuloida muut keskustelijat oman näkemyksen taakse ja sulkea kaikki eri mieltä olevat hallinnollisilla päätöksillä ulos yhteydestä. Virkakysymyksessä kirkossamme on ikävä kyllä toimittu näin viime vuosina, ja ensimmäiset merkit ovat olemassa, että näin tullaan toimimaan myös homokysymyksessä, raamattukysymyksessä ja muissa uskon ja vakaumuksen kysymyksissä.

Pyhästä Hengestä syntynyt Kristuksen todellinen kirkko ei ole vain loputtomasti keskusteleva ja pohtiva kirkko. Se on aina ollut ja tulee aina olemaan myös Kristukseen ja Raamatun opetuksiin sitoutuva, jo apostoleille annettua uskoa tunnustava ja julistava kirkko. Sen sanomaa vihataan ja vastustetaan maailmassa usein. Lopulta se on kuitenkin pelastuva ja voittava kirkko. Elävä, ylösnoussut Kristus itse palaa voittajana pelastamaan omansa.