5.11.2009

Amerikan toisessa suuressa evankelisluterilaisessa kirkossa ELCA:ssa päätettiin 25. syyskuuta avata pappisvirka samaa sukupuolta olevien parisuhteessa eläville. Ruotsin kirkossa puolestaan päätettiin viime viikolla, että samaa sukupuolta olevat parit voidaan vihkiä avioliittoon. Näihin päätöksiin on reagoitu voimakkaasti kansainvälisessä kristillisessä yhteisössä. Ruotsin kirkon päätöksen aiheuttamia kannanottoja selostamme lehtemme uutissivuilla.

Yksi selkeimmistä reaktioista ELCA:n päätökseen on tullut Kenian luterilaisen kirkon arkkipiispalta Walter Obarelta, pääsihteeriltä John Halakhelta sekä kolmelta piispalta, William Lopetalta, Richard Amayolta ja Tomas Asiagolta.

Kenian kirkonjohtajat toteavat vastaanottaneensa Yhdysvaltain luterilaisen kirkon päätöksen ”shokissa, inholla ja pettymyksellä”. He tuomitsevat ”tämän onnettoman ja epäraamatullisen kehityksen kirkossa”. Lisäksi he toteavat, että samaa sukupuolta olevien avioliitot eivät ainoastaan sodi Jumalan tahtoa vastaan, niin kuin selkeästi on ilmaistu pyhissä kirjoituksissa, vaan että ne loukkaavat myös luomisjärjestyksen sosiaalista järjestystä vastaan. Miehet huomauttavat ELCA:n päätöksen olevan ”rakkaudeton ja tunnekylmä homoseksuaaliseen orjuuteen vangittujen ihmisten hengellisten tarpeiden ohittaminen”.  Vakavimpana asiana tässä päätöksessä Kenian kirkonjohtajat näkevät sen, ettei se ole mitään vähempää kuin ”sen rakkauden muuttavan voiman kieltämistä, jonka olemme oppineet tuntemaan Vapahtajassamme Jeesuksessa Kristuksessa, joka etsii kaikkia syntisiä saattaakseen heidät jälleen yhteyteen Isän kanssa Pyhän Hengen työn kautta Sanassa ja sakramenteissa”.

Tämän selkeän kannanoton perusteella Kenian kirkonmiehet kehottavat Yhdysvaltain evankelisluterilaista kirkkoa katumaan luopumustaan totuudesta. He kertovat kokevansa myötätuntoa ”niiden keskuudessamme olevien kanssa, jotka ovat tulleet vangituiksi homoseksuaaliseen orjuuteen” ja toivovat, että nämä saisivat oppia tuntemaan ” Jumalan anteeksiantamuksen ja rakkauden muuttavan voiman”. Lopuksi he toteavat olevansa tietoisia siitä, että ELCA:n sisällä on monia kristittyjä, jotka ovat järkyttyneitä kirkkokuntansa toiminnasta. He vakuuttavat rukoilevansa näiden puolesta ja tukevansa näitä.

Näin puhuvat Raamattuun sitoutuneet Kristuksen kirkon todelliset paimenet: ymmärrettävästi, rohkeasti, rakkaudellisesti ja Raamatun mukaisesti. Tavallinen kristitty kuulee kenialaisten kirkonmiesten painotuksissa hyvän Paimenen äänen. Juuri tällaisia ääniä kaivattaisiin nyt myös pohjoismaisissa kirkoissa.

Mitä tapahtuu, jos jokin kirkko ei kuuntele Raamatun sanaa niin suuressa asiassa kuin avioliittokäsityksessään? Norjan seurakuntatiedekunnan professori Bernt T. Oftestad – jonka erikoisalaa ovat kirkkohistoria, kirkon ja valtion suhteet ja kirkko-oikeus – on todennut Ruotsin kirkon päätökseen viitaten, että kirkko, joka tällä tavoin ”murtaa raamatullisen tradition”, on vähitellen ”matkalla kristinuskon ulkopuolelle”.  Professori Oftestad toteaa: ”Ruotsin kirkko ja muut kirkot tulevat tulevaisuudessa olemaan lahkokirkkoja”.

Toisaalta Oftestadin mukaan kristityillä, jotka kokoontuvat taistelemaan klassisen kristinuskon puolesta, on tulevaisuus edessään.