19.3.2009

Piispainkokouksen syyskuussa 2005 asettama Parisuhdelakityöryhmä luovutti maanantaina arkkipiispa Jukka Paarmalle Kirkko ja rekisteröidyt parisuhteet -mietinnön. Työryhmä esittää piispainkokoukselle ryhtymistä ”toimenpiteisiin pastoraalisen toimintaohjeen aikaansaamiseksi niitä tilanteita varten, jolloin kirkon työntekijältä pyydetään rekisteröidylle parisuhteelle kirkollista siunausta”.

Mietinnössä jää epäselväksi, miten ehdotettu rukoushetki tai vastaava käytännössä eroaisi parisuhteen siunaamisjuhlasta, jollainen selvästi rinnastuisi avioliiton siunaamiseen. Puhe esimerkiksi kodin siunaamiskaavan käyttämisestä on hämäävää. Eihän kodin siunaamisessa tapetteja, parkettia ja sohvaa siunata. Siunaamisen kohteena ovat tietenkin talossa asuvat henkilöt ja heidän suhteensa. Homoparin ollessa kyseessä nimenomaan heidän suhdettaan ei kuitenkaan voi siunata, koska se olisi räikeässä ristiriidassa Raamatun ja kirkon uskon kanssa.

On välttämätöntä nähdä selvästi, mitä siunaaminen oikein on ja mitä se merkitsee. Ihminen ei voi itsestään antaa toiselle siunausta. Siunauksen antaja on aina Jumala. Tämä lienee kaikille selvää. Yhtä selvää ei aina ole tämä: siunauksen merkitys on nimenomaan siinä, että ihmisen elämä suuntautuu Jumalan tahdon mukaan.

Homosuhteessa eläminen ei voi mitenkään olla Jumalan tahdon mukaista, koska Jumala sen itse moneen kertaan kategorisesti tuomitsee Raamatussa. Kirkko, joka sellaisen suhteen siunaa muodossa tai toisessa, on siinä luopunut Raamatun sanasta ja sen myötä Jumalan tahdosta.

Mietinnössä todetaan: ”Siunattaessa luetaan Raamatun teksti, jossa ilmenee siunattavaa asiaa koskeva Jumalan käsky tai lupaus.” Mikä teksti homosuhdetta siunattaessa luettaisiin? Raamatusta ei löydy siitä muita kuin tuomitsevia tekstejä. Silloin jouduttaisiin valitsemaan teksti, joka ei mitenkään liity asiaan. Koko toimituksesta tulisi näin epäaito.

Homoseksuaalinen ihminen voi saada Jumalan siunauksen täsmälleen samoin kuin heterokin: pyytämällä sitä Jumalalta saadakseen anteeksiantamusta ja armoa hänen tahtonsa mukaiseen elämään. Sellaisen Jumalan tahdon mukaisen siunauksen pyytäminen merkitsisi, että rukoillaan halua ja voimaa luopua homosuhteesta, ei elää sellaisessa.

Kun työryhmän esitys menee piispoille, heillä on käsissään yksi Suomen kirkon historian merkittävimpiä ratkaisuja. Siunauksen ja hyväksynnän antamisella homosuhteille kirkossa olisi kaksi seurausta.

Ensinnäkin se rikkoisi kirkon yhteyden. Yhteinen jumalanpalvelus, jossa rukoillaan homopareille siunausta missään muussa kuin edellä kuvatussa mielessä (voimaa luopua suhteestaan) on Raamattuun pitäytyvälle kristitylle mahdottomuus.

Toiseksi se johtaisi ennen pitkää niiden uskovien pappien ja muiden seurakunnan työntekijöiden vainoamiseen, jotka kieltäytyisivät osallistumasta tällaiseen siunaamiseen.

Ehkä suurin vääryys tällaisessa ratkaisussa kohdistuisi uskoviin homoseksuaaleihin veljiin ja sisariin, jotka haluavat seurata Jeesuksen opetusta ja kilvoitella elämässään Jumalan tahdon tekemisessä. Heidät olisi sen toteutuessa hylätty, niin kuin heidän Herransa sanakin.