14.10.2004

Viimeaikaiset alkoholipoliittiset ratkaisut Suomessa ovat tulleet erittäin kalliiksi sekä henkisesti että taloudellisesti. Kaikki tutkimukset osoittavat yhtäpitävästi, että valistaminen ei yksin riitä pitämään ihmisten juomatottumuksia kurissa. Tästä huolimatta hallitus päätti laskea alkoholijuomien hintoja. Tulokset olisi kuka tahansa voinut kertoa etukäteen maalaisjärjellä päätellen. Juominen on lisääntynyt, ja nyt siitä maksetaan muun muassa hoitokustannusten nousuna.

Keskuudessamme on edelleen joitakin julkisen vallan käyttäjiä, jotka toimivat kauan sitten romuttuneen naivistis-humanistisen ihmiskuvan mukaan. Sen mukaan ihminen on hyvä ja osaa tehdä oikeat valinnat, jos hän vain saa oikeaa tietoa.

Samaa harhaista ihmiskuvaa on negatiivisin seurauksin sovellettu jo pitkään myös seksuaalisuutta koskevissa kysymyksissä. Nyt tarvittaisiin syvällisempää ihmiskäsitystä asioiden hoitamisen perustaksi.

Kristillinen ihmiskuva on realistinen ja kestävä. Sitä voisi soveltaa myös toiseen uuteen suomalaiseen kansantautiin – uupumukseen.

Työssä ja yleensä elämässä jaksamisesta on Suomessa tullut suuri kysymys.

Lääkkeiden myynti on kasvanut rajusti. Ääritapauksessa ihminen nukkuu unilääkkeillä ja jaksaa päivät piristävien lääkkeiden voimalla.

Ihmissuhteet ovat kovilla, koska omien murheiden kantamisen lisäksi voimaa ei tahdo riittää tukea vielä muitakin. Ihmiset jaksavat vain yhdessä, toinen toistaan tukien, mutta mistä saada motivaatio ja voima toisen kannustamiseen, kun itsekin on kipeästi sen tarpeessa?

Ihmiset ovat nyt hämmästyttävän avoimia keskustelemaan myös henkisistä arvoista elämässä. Moni etsii jotakin. Jumalan evankeliumi ei ole mikään psykologinen itseapuohjelma. Se koskee ennen kaikkea meidän suhdettamme Jumalaan. Siinä on kysymys syntien anteeksisaamisesta ja rauhasta Jumalan kanssa. Mutta samalla evankeliumin omaksumisen yhtenä hedelmänä on kaikkina aikoina ollut sisäisen levon löytäminen ja elämänhalun kasvu. Evankeliumi motivoi ihmisen sydänjuuria myöten uudelleen.

Tarkoitus olisi, että universumin valtaistuimella istuvan Jumalan edessä armahdettu ja rakastettu ihminen saisi evankeliumista uuden voiman palvella lähimäistään. Kun ihminen vapautuu sisäisestä syyllisyydestä, tarkoituksettomuudesta ja muista vastaavanlaisista taakoista, hänessä vapautuu suuri määrä energiaa, jonka voi keskittää lähimmäisen hyväksi. Kun ei tarvitse enää käyttää aivan kaikkea energiaa oman itsensä koossa pitämiseen ja rauhoittamiseen, on helpompi huomata myös lähimmäisen olemassaolo ja tarpeet.

Jeesuksen persoona on vielä äärettömän paljon ihanampi kuin ihaninkaan ihminen, jonka koskaan voimme kohdata. Hänen kanssaan seurustelun tulisi tartuttaa meihinkin laupeutta ja aitoa välittämistä. Evankeliumi vapauttaa ihmisen jatkuvasta hyväksynnän etsinnästä ja yrityksestä olla jokin muu tai tulla joksikin muuksi kuin on.

Evankeliumi auttaa meitä kohtaamaan realistisemmin sekä oman arvokkuutemme että oman pahuutemme. Sen kautta opimme tuntemaan hänet, joka tuntee meidät paremmin kuin kukaan muu ja hyväksyy meidät yhteyteensä aidommin kuin kukaan muu.

Arjen sankareita ovat ne, joilta riittää huomiota ja pari rakentavaa sanaa muillekin, itsensä koossa pitämisen lisäksi.