24.3.2005

Laajan englantilaistutkimuksen mukaan ihmiset toivovat saarnoilta erityisesti Jumalan sanan perusopetusta ja neuvoja, miten elää arjessa kristittynä. Moni haluaa myös oppia paremmin kertomaan evankeliumia tämän ajan ihmisille.

Pohjoismaiden luetuimpiin kristittyihin kirjailijoihin kuuluva pastori Leif Andersen on viime vuosina paneutunut erityisesti siihen, miten julistaa evankeliumia postmodernissa maailmassa. Andersenin korostukset sopivat erinomaisesti myös suomalaisille.

Andersenin mukaan on tärkeää opettaa nykyihmiselle Raamatun todellisuuskäsitystä. Julistaja ei voi enää olettaa, että ihmiset tietävät uskon perusasiat, vaan ne on kerrottava huolellisesti, jotta ihmiset ymmärtävät, mitä uskossa oleminen ja eläminen merkitsee. Ihmisten on saatava kuulla olevansa luotuja, koska monen ei-kristillisen ideologian mukaan ihminen on olemassa vain sattumalta. Luomisen todellisuudesta ja ihmeellisyydestä seuraa ihmisen arvokkuus ja elämän merkityksellisyys.

Vasta näiden tosiasioiden valossa ihmiskunnan syntiinlankeemus näyttäytyy koko kurjuudessaan. Jos elämä nähdään alun perinkin merkityksettömänä ja pohjimmaltaan raadollisena, lankeemuksen merkitys katoaa. Jos maailma on aina ollut paha maa, se on vain hyväksyttävä ja sekä synti että sovitus menettävät merkityksensä. Lankeemuksen syvyys avautuu ainoastaan luomisen suuruutta vasten. Vasta luomisen ja lankeemuksen todellisuutta vasten voidaan oikein korostaa luodun ja langenneen ihmisen lunastusta Jeesuksessa Kristuksessa.

Jokainen, joka on ollut mukana kristillisessä opetustyössä Suomessa viime vuosikymmeninä, tietää, että meiltä puuttuu laajalti selkeä näkemys ihmisen elämästä luotuna ja langenneena. Siksi meiltä puuttuu laajalti myös käsitys siitä, miten välttämätön Kristuksen hankkima sovitus meille on. Kun ihminen todella ymmärtää olevansa luotu Jumalan kuvaksi mutta langenneensa pois Jumalan yhteydestä, elämän tärkeimmäksi kysymykseksi nousee, miten päästä Jumalan armahtamaksi ja elämään hänen yhteydessään.

Toiseksi Andersen varoittaa julistamasta kääntymystä, vanhurskauttamista ja uskoontuloa niin, että Jeesuksen rakkaus jää kuulijoilta oivaltamatta. Uskoontulo ei ole vain jotakin, mitä ihmiselle tapahtuu, vaan kyse on henkilökohtaisesta suhteesta ylösnousseeseen ja elävään Kristukseen. Jeesus tulee asumaan ihmiseen.

Uskosta puhuminen irrallaan henkilökohtaisesta suhteesta Vapahtajaan johtaa muotojumalisuuteen, joka ei tyydytä ihmisen jumalakaipuuta. Ihmisen sydän on edelleen levoton – kenties levottomampi kuin monen edeltäneen sukupolven, kunnes se löytää levon Jumalassa.

Postmodernissa kulttuurissa ihmissuhteet korostuvat. Silti lukemattomat ihmiset kokevat juuri ihmissuhteet elämän vaikeimpina asioina. Ystävyyden ja välittämisen tarjoaminen voi avata uusia ovia evankeliumista kertomiseen.

Kristinuskon uskomattoman voimakasta leviämistä Rooman valtakunnassa tutkinut Rodney Stark näkee kasvun avaimena sen, että kristinuskossa yhdistyivät ainutlaatuisella tavalla sosiaalinen välittäminen ja toivoa antava sanoma. Kun hirvittävien ruttotautien kanssa kamppailevat roomalaiset kohtasivat kristittyjen rakkauden ja armeliaisuuden, he avautuivat uuden uskonnon tuomalle sanomalle.