2.9.2004

Kesäkuussa pidettiin Suomen teologisen instituutin STI:n pohjoismaisten sisarjärjestöjen johtajien kokous Norjassa. Tapahtuma oli hyvin inspiroiva. Mutta se osoitti myös, miten jäljessä me Suomessa olemme muihin Pohjoismaihin nähden, mitä tulee todella vaihtoehtoisen teologisen koulutuksen tarjoamisessa.

Euroopassa meneillään olevan, niin sanotun Bolognan prosessin tavoitteena on koulutuksen muodollinen yhdenmukaistaminen koko Euroopassa. Tämä koskee tietysti myös Suomea ja myös teologista koulutusta. Käytännössä sen merkitys teologisen koulutuksen sisällön kannalta ei ole kovin suuri. Se ei juurikaan vaikuta siihen, mitä teologeille käytännössä opetetaan. Epäsuorasti uudistusprosessi voi kuitenkin olla hyvinkin merkittävä, ainakin pohjoismaisella tasolla.

Yksi Bolognan prosessin ydinajatus on, ettei mikään taho saa monopolisoida koulutusta. Yksityisellä ja valtiollisella koulutuslaitoksella on oltava samat oikeudet, kunhan ne täyttävät samat akateemiset vaatimukset.

Suomessa valtion yliopistoilla on teologikoulutuksen monopoli. Jos haluaa saada virallisesti pätevän teologisen koulutuksen, on opiskeltava joko Helsingissä, Turussa tai Joensuussa. Helsingissä toimiva, kahdeksan herätysliikkeen tukema Suomen teologinen instituutti antaa teologian opiskelijoille monipuolisesti erilaista tukea, mutta se ei anna opintoviikkoja eikä mitään oppiarvoja.

Juuri tunnustuksellisen teologisen koulutuksen alueella Euroopan teologikoulutuksen uudistumisella tulee olemaan kaikkein merkittävin vaikutus. Esimerkiksi Norjassa on olemassa riippumaton elin NOKUT, jonka tehtävä on arvioida koulutuksen tasoa. Minkä tahansa alan yksityinenkin koulutuslaitos voi hakea siltä tarjoamilleen akateemisen tason opinnoille virallisesti tunnustettua asemaa. Niinpä esimerkiksi suuri sisä- ja ulkolähetysjärjestö Misjonssambandet on hakemassa valtion virallista hyväksyntää Fjellhaugin lähetyskorkeakoulussa tarjoamalleen teologian maisterin tutkinnolle. Norjassa on kehitteillä muitakin vastaavia vaihtoehtoja.

Tanskassa molemmat Suomen teologista instituuttia vastaavat laitokset, Menighetsfakultetet ja Dansk Bibelinstitut, ovat kovaa vauhtia uudistamassa opintojaan virallisesti hyväksyttyyn suuntaan, luopumatta silti sisällöllisesti tunnustuksellisesta raamatullisesta linjastaan. Ensin mainittu hakee tarjoamilleen opinnoille parhaillaan virallista hyväksyntää sekä Tanskassa että ulkomailta, englantilaisen University of Walesin kautta. Dansk Bibelinstitut puolestaan on linkittynyt norjalaiseen opettajakorkeakouluun saadakseen sitä kautta opinnoilleen virallisen hyväksynnän. Toinen mahdollisuus oman virallisesti hyväksytyn koulutuksen lisäksi on nimittäin toimia yhteistyössä sellaisen ulkomaisen koulutuslaitoksen kanssa, jolla on oikeus antaa akateemista koulutusta. Ruotsissa toimiva Göteborgin seurakuntatiedekunta aikoo sekin hakea tarjoamalleen teologikoulutukselle virallistettua asemaa.

Miksi virallinen asema on niin tärkeä? Monestakin syystä. Ei vähiten siksi, että sen myötä opiskelijat saavat valtion myöntämää opintotukea sekä virallisesti hyväksytyn akateemisen loppututkinnon.

Käytännössä nämä meneillään olevat prosessit merkitsevät sitä, että kenties jo lähivuosina sekä Ruotsissa, Norjassa että Tanskassa voi saada sisällöltään ramatullis-tunnustuksellisen teologisen koulutuksen, joka on samalla muodollisesti akateemisella tasolla ja oikeuttaa samanlaiseen akateemiseen loppututkintoon kuin vastaava yliopiston tarjoama koulutus. Näiden maiden kirkoille  ja hengellisille liikkeille tällainen kehitys saattaa merkitä mittaamattoman paljon.

Näillä näkymin Suomi on jäämässä kokonaan tästä junasta. Meillä ei tällä hetkellä ole yhtään raamatullis-tunnustuksellista teologista koulutuslaitosta, joka edes pyrkisi mukaan tähän uudistusprosessiin.

Suomalainen kristitty nuori mies tai nainen, joka tulevaisuudessa haluaa itselleen hyvän raamatullis-tunnustuksellisen ja samalla akateemisesti pätevän teologisen koulutuksen, joutuu opettelemaan jonkin vieraan kielen. Sekään ei sinänsä ole huono idea eikä mikään mahdottomuus, se vain vaatii hiukan töitä. Mutta sitähän hyvän teologisen koulutuksen saaminen aina vaatii. Ja se on vaivannäön arvoista.

Suomen teologisessa instituutissa me jatkamme teologian opiskelijoiden tukemista luentojen, yksityisen ohjauksen, sielunhoidon, kirjastomme ja erilaisten keskustelu- ja opintoryhmien kautta. Tämä ei tietenkään vastaa sitä, että voisi tarjota kokonaisen raamatullis-tunnustuksellisen koulutuksen loppututkintoineen halukkaille. Sellainen mahdollisuus on Suomessa vielä kaukainen haave. Mutta siitä uneksiessamme ma jatkamme työtä niillä edellytyksillä jotka meille on annettu. Sinun esirukous- ja muu tukesi on meille tässä työssä korvaamatonta.

Esirukousaihe

Yliopiston opintouudistuksen myötä erityisesti ensimmäisen ja toisen vuosikurssin teologian opiskelijoiden opintosuunnitelma on jatkuvasti ajankäytöllisesti tiukentunut. Käytännössä ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoiden opiskelijoille suositellaan lukujärjestystä, joka merkitsee työskentelyä viisi päivää viikossa klo. 9.00–16.00. Se merkitsee sellaisenkin opiskelijan kohdalla, joka olisi kiinnostunut käymään STI:ssä, että hänen on käytännössä vaikea löytää sitä varten aikaa.  Illalla hänellä taas on muita menoja, ja lisäksi kuka jaksaa opiskella aamusta iltaan joka päivä? Tämä kehitys – joka muuten on koko Pohjolassa samansuuntainen – asettaa STI:lle aivan uusia haasteita. Miten voimme käytännössä tavoittaa näitä opiskelijoita? Rukoilethan että löytäisimme tämän pulman ratkomiseen luovia ratkaisuja.